Elämisen arkea ja matkoja

Yövyimme  retkeilyauton  kanssa Puolanka Campingissä ja sieltä kotiin suunnatessa ajoimme 15 kilometrin päässä olevan Hepokönkään vesiputouksen kautta.  Viimeisen risteyksen jälkeen putoukselle johtava tie on kapea ja sekä meidän että menomatkalla ainoan vastaan tulevan asuntoauton piti siirtyä aivan tien reunoille, jotta mahduimme juuri ja juuri ohittamaan toisemme. Olimme liikkeellä kohtalaisen aikaisin aamulla ja olikin hyvä, että vastaan tuli se yksi asuntoauto, koska perillä parkkipaikka oli täynnä puskaparkissa olevia autoja ja juuri yksi paikka oli vapaana - arvattavasti vastaan tullut auto oli ollut yön siinä. Hepokönkään putous sijaitsee Hepokönkään luonnonsuojelualueella ja on yksi Suomen korkeimmista luonnonvaraisista vesiputouksista.  Parkkipaikalta putoukselle johtaa 600 metrin mittainen esteetön polku ja putouksen ylätasanteen vieressä on grillikota Matkalla putoukselle reitillä näkyi myös muita opasteita, mutta en huomannut mitään muita polkuja - ehkä ...

Tämä minun  retkeilyautoreissuun ohuesti liittyvä "spin-off"- sarjani jatkuu osalla 2.  Koska mieheni kisat jatkuivat, niin me ei-kilpailijat kävimme Raahessa parin tunnin pikavisiitillä. Poikkeuksellisesti otin ainoastaan muutamia valokuvia. Autolle löytyi paikka Raahen kirkon läheltä, joten sinne oli helppo piipahtaa.  Raahen kirkko - toiselta nimeltään Pyhän Kolminaisuuden kirkko - rakennettiin 1908 tulipalossa tuhoutuneen puukirkon paikalle vuonna 1912. Jotta uusi kirkko olisi tulenkestävä, se rakennettiin pääosin Raahen seudun saarista louhitusta graniitista. Kirkkoon tutustumisen jälkeen menimme kahville Langin kauppahuoneen ravintola-kahvilaan, joka sijaitsee Wanhan Raahen Pekkatorin laidalla. Kahvilarakennus on 18oo-luvulta. Kahvin jälkeen kuljimme kohti Pakkahuoneen museota ja siinä samalla ohitimme Soveliuksen talon, joka on Raahen vanhin säilynyt rakennus ja rakennettu 1780-luvulla. Tätä kuvatessani selkäni taakse jää Myhrbergin patsas ja samanniminen pikkurui...

Nyt seuraa parin postauksen verran eräänlainen "spin-off"-ketju, joka linkittyy  retkeilyautoilu -reissuumme ajatuksella: "miten vaimot kuluttivat aikaansa miesten kilpaillessa".  Päivän aikana kilpailualueella oli useampi erä ja erien välillä pitkiä taukoja, joten oli vähän tylsää pysyä tuntikaupalla samalla spotilla retkeilyautossa. Alue oli ihan erillään muusta maailmasta ja ainoa tekeminen kisan katsomisen lisäksi oli kulkeminen kisapaikan ja ruokailu-/toimistorakennuksen väliä. Päätettiin lähteä erään toisen kilpailijan vaimon kanssa liikkeelle heidän pikkuautollaan ja päädyimme Liminganlahden luontokeskukseen. Luontokeskus on Metsähallituksen ylläpitämä, joten sinne on ilmainen sisäänpääsy. Rakennuksessa on näyttelyiden lisäksi myös kahvila-ravintola, myymälä sekä muutama hotellihuone. Elokuussa tuloaulassa oli Erkko Badermanin hieno valokuvanäyttely. Keskuksen pysyvä näyttely on nimeltään "Lintujen kahdeksan vuodenaikaa", joka tarjoaa tietoa Liminga...