Elämisen arkea ja matkoja

Edellisessä postauksessa olimme Torinossa , mutta illalla nuoriso sai idean auton vuokraamisesta ja seuraavana aamuna olimmekin jo matkalla Portofinoon. Samalla tavalla yllättäen päätimme poiketa ennen Portofinoa Genovassa.  Sää oli epävakainen ja päivän aikana säätila ehti vaihdella vesisateesta raekuuroihin ja lopulta lämpimään auringonpaisteeseen. Poikani on rauhallinen kuski ja tyttäreni hyvä kartanlukijana - minun tehtäväkseni jäi ainoastaan tarkailla tilannetta takapenkiltä ja välillä toimin onnistuneesti kolmantena silmäparina. Tästä huolimatta automatkasta ei puuttunut jännitystä. Muun liikenteen lisäksi tietullit toivat omat haasteensa, koska kukaan meistä ei ollut ajanut autoa Italiassa. Menomatka oli aikaimoista pähkäilyä tulliporteilla. Ensinnäkin piti osata valita aina oikea portti sen mukaan oliko etukäteen maksettu tietullipassi vai halusiko maksaa joka kerta erikseen luottokortilla tai käteisellä. Torinosta moottoritielle tullessamme piti painaa ensimmäisen tulliporti

Italia! Si! Maa on kiehtonut ihan nuoresta asti ja kouluaikoina 80-luvun puolivälissä tulikin siellä muutamaan otteeseen käytyä. Miehen ja lasten myötä matkustelu välillä vähän jäi ja sitten, kun taas matkusteltiin, niin Italia hävisi äänestyksissä Kreikalle ja Lapille ja vähän muillekin maille. Nyt kun poikani aloitti opinnot Torinossa, on tilanne muuttunut minulle suotuisaksi 😎.  Tällä kertaa matkustimme kahdestaan tyttäreni kanssa ja olimme Italiassa vähän "epäturisteina", koska viivyimme ainoastaan kolme yötä ja poikani toimi matkaoppaana hänelle jo tutuksi tulleessa kaupungissa.  Lensimme Helsingistä ensin Milanoon ja jatkoimme sieltä bussilla Torinoon, koska Finnairilla ei ole Torinoon suoria lentoja. Lentokenttiä Milanossa on useampia ja vasta lennon varattuani huomasin, että laskeudumme Malpensan  kentälle ja paluulento lähtee ihan eri lentokentältä  Linatesta . Malpensan kentältä pääsee useammallakin bussilla Torinoon, mutta koska pojallani oli hyviä kokemuksia  Fli