Elämisen arkea ja matkoja

Nähtyämme  Pulmankijärven  Nuorgamissa sekä Norjan  Pykeijan  ja  Tanamunningen luonnonsuojelualueen  lähdimme palailemaan pikkuhiljaa kotiin päin.  Aamulla jätimme Nuorgamin ja Tenojoen maisemat taaksemme. Olimme päättäneet viettää vielä pari yötä tutussa Äkäslompolossa ja jatkaa sitten hyvin levänneinä loput 700 kilometriä kotiin. Yli 400 kilometrin ajomatkan jälkeen pääsimme Äksälompoloon, sytytimme tulet takkaan ja kävimme pitkästä aikaa saunassa ( Nuorgamin  mökissä saunaa ei ollut).  Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme auringonpaisteeseen, söimme puurot ja lähdimme katsomaan Kuerlinkan vesiputouksia. Ajoimme muutaman kilometrin Ylläksentietä, jonka jälkeen käännytään oikealle Aavahelukantielle. Sitä pitkin ajetaan ihan vain hetki ja heti tien vasemmalla puolella mäen päällä olevan hevosyrityksen jälkeen onkin jo hyvä paikka jättää auto. Olemme käyneet täällä aikaisemminkin muutamia vuosia sitten ja polku, jota pitkin silloin menimme put...

-24 C ja pilvetön taivas - aika täydellinen sää kiivetä Kuertunturille ja nähdä satumaisen kauniit tykkylumen peittämät puut ihan ensimmäistä kertaa. Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin olemme käyneet Lapissa ennen tätä reissua kerran keväällä ja monena syksynä. Mökkimme oli Kuerkaltion lomakylässä ja alueen inforakennuksen ja maantien välistä kulki polku suoraan yhdelle reitille. Metsäpolkua kävellessä ei tullut kylmä rapsakasta pakkasesta huolimatta. Ainoastaan silmälasien linssit ensin huurtuivat ja sitten jäätyivät, minkä jälkeen lasit joutivat reppuun. Vasta polulta sivuun astuessa tajuaa miten paljon on lunta. Tässä yllätyttiin, kun mieheni jalka humpsahti syvälle hankeen hänen kiertäessään polun päälle taittunutta puun rankaa. Onnekseni minä oli juuri päässyt alittamaan sen polun kohdalta. Maisemat olivat kuin sadussa eikä matka meinannut edetä niitä ihaillessa. Polut olivat hyvin tamppautuneet monien jalkojen alla, mutta nousu oli ajoittain jyrkkä - tietysti, koska mat...

Lomaviikko Ylläksellä ja haaveena oli nähdä tykkylunta ja revontulet - olemme aina aikaisemmin käyneet Lapissa joko syksyllä tai keväällä. Tällä kertaa toteutui ensimmäinen, mutta revontulista ei näkynyt merkkiäkään.  Emme hiihtäneet tälläkään kertaa ja suunnitelmat moottorikelkan vuokraamisesta ja hyskyajelusta jäivät toteutumatta, mutta ulkoilimme kuitenkin paljon. Kahvia joimme melkein aina, kun sitä löydettiin - kuten postausten monista kuvista voi päätellä. Olimme reissussa koulujen hiihtolomia edeltävällä viikolla, mutta väkeä riitti kohtalaisesti siitä huolimatta - ruuhkaista ei kuitenkaan ollut. Paljon näkyi ulkomaalaisia turisteja, mikä on mukava asia paikallisen turismin kannalta ja kyllä erilaisten kielten sorina kuulosti kivalta omaan korvaankin. Ajomatka sujui taas useamman pysähdyksen taktiikalla ja käväisimme Ruotsin puolella Haaparannassa tankkaamassa edullista dieseliä - paluumatkalla teimme saman ja silloin polttoaine oli vielä vähän halvempaa. Ajomatkan jälkeinen...