Elämisen arkea ja matkoja

Tänä jouluna vietämme perhejoulua Suomen rajojen ulkopuolella, mutta eihän perinteisestä joulusta pysty nähtävästi ihan kokonaan luopumaan. Puolisoni puheli kauan aikaa sitten joulukinkusta ja sunnuntaina juhlimmekin joulua etukäteen kahdestaan jouluruuan merkeissä - ei ollut lahjapaketteja eikä joulukuusta ja ruuatkin olivat lopulta vähän sinnepäin. Aika perinteisesti mentiin - paitsi että rosolli, lohi ja sillit unohtuivat sekä italian- ja perunasalaatit, jotka ovat aina kuuluneet meidän perheen joulupöytään. Eikä ollut myöskään punaviiniä. Valkoviiniä olisi löytynyt, mutta ei sitä osaa nauttia kinkun kanssa. Siispä joulupöydästä löytyi ainoastaan minikinkku sekä peruna- ja lanttulaatikot. Suunnittelu jäi jotenkin ihan puolitiehen. Kylmäsavulohta ja silliä ostin sitten maanantaille, koska kinkkua ja laatikoita jäi vielä jäljelle. Laatikoita en ole tehnyt koskaan itse, vaan olen ostanut ne aina valmiina marketista - vaihdan vain kulhoon, lisään kuohukermaa ja sitten uuniin. Kinkun ja

Taas oli uusi jouluinen viikonloppuvapaa! Sunnuntaille luvattiin lumisadetta, mutta lauantaille ei ja päätimme hurauttaa Kuopion Joulutorille silloin. Aamupäivällä ja heti puolenpäivän jälkeen torilla olisi ollut poroajelua, poneja ja kaverikoiria yms., mutta ajoitimme oman käyntimme pimenevään iltapäivään, koska valaistus luo joulutunnelman ja valoja alueella riittikin. Belenos Group of Arts -ryhmän Illusia Loistavat Valoliljat -valoesitys Englantilaisen valotaiteilija Jame "Jig" Cochranen JIGANTICS - jättivaloliljat , joilla on korkeutta 3,5 - 4 metriä. Hevoskaruselli  Asiaankuuluvasti joulutorilla oli paljon erilaisia myyntikojuja, mutta me keskityimme ruokaan ja söimme currywurstit. Syömisen jälkeen piti saada kahvia ja koska ulkona oli aika viileä ja tuulinen sää, päätimme juoda kahvit sisätiloissa. Kauppahalli olisi houkuttanut, mutta se oli sulkeutumassa jo klo 16 ja meillä olisi ollut aikaa kahvin nauttimiseen alle 10 minuuttia. Päädyimme sitten torin kulmauksessa ol

Saimme puolisoni kanssa viime viikolla päähämme, että tänä vuonna täytyy nähdä Coca-Cola Joulurekka. Tuumasta toimeen ja googlettamaan meille sopivaa kaupunkia ja ajankohtaa. Lauantai oli kohdelistan päivistä ainoa meille sopiva, vaikka vierailupaikkakunta ei ollutkaan meitä lähinnä oleva.  Ei haitannut lumituisku eikä huono ajokeli, kun ajelimme kohti päämäärää ja joulutunnelmaa.  Olimme perillä reilu puoli tuntia ennen joulurekan virallista saapumisaikaa ja ihmisiä oli jo jonottamassa aidatulle alueelle, jossa jaettiin ilmaisia juomatölkkejä ja järjestettiin ainakin jotain arvontoja ja kilpailuja. Itse asiassa auto oli jo silloin paikalla, mutta ilman valaistusta. Kun avausajankohta oli käsillä, oli jono ainakin kolme - neljä kertaa pidempi ja myös paljon tiiviimpi. Meillä ei ollut tarkoitus jonottaa minnekään ja odottelimme ainoastaan valojen syttymistä Coca-Cola autoon. Vähän kello 15 jälkeen rekka-auton äänitorvi vihdoin törähti ja valot rävähtivät päälle. Näytti kivalta hämärtyvä

Talitiaiset - ja myös muutama sinitiainen - löysivät kuin löysivätkin viime viikolla asettamamme talipallot, vaikka parina ensimmäisenä päivänä ne eivät jostain syystä tuntuneetkaan kiinnostuvan niistä.  Joka talvi ensimmäisten pakkasten aikaan pikkulinnut alkavat koputella ikkunoita aivan kuin haluaisivat ilmoittaa, että on aika aloittaa talviruokinta. Todellisuudessa etsivät varmaan ikkunanpielistä hyönteisiä tai ikkunoista tulevaa lämpöä. Pari päivää sitten talititintti näytti kurkistelevan hätääntyneenä keittiön ikkunasta sisään. Nousin uteliaisuuttani katsomaan tapahtuuko ruokintapaikan luona jotain erikoista ja toden totta tapahtui: varis oli talipallojen alla noukkimassa lumeen pudonneita murusia ja sen läsnäolo oli säikäyttänyt kaikki pikkulinnut pois. Annoin variksen olla siinä vielä ihan hetken ennen kuin kävin kopauttamassa ulko-ovea sen verran, että se vähän pelästyi ja lennähti pois. Heti tämän jälkeen pikkulinnut palasivat ja jatkoivat rauhassa ateriointiaan. Olisi hauska

Jaksan joka postauksessa mainita, että on harmaata ja ankeaa, mutta niin vain on. Viikko sitten satoi lunta ja se toi vähän valoisuutta, vaikka keskipäivällä ulkona otetut valokuvat näyttävät edelleen mustavalkoisilta ja hämärä alkaa jo iltapäivällä. Vihdoin tänään aloitimme lintujen ruokinnan ja laitoimme talipallot roikkumaan sireenipensaaseen. Puoliso on askarrellut jo useampia vuosia sitten "telineen", josta harakat eivät pääse syömään koko talipalloa yhdellä kertaa. Siihen kuuluva tukikeppi, josta systeemin saa roikkumaan, on ollut irrallinen ja välillä luiskahtanut vinoon lintujen tuuppiessa sitä, mutta tänään puoliso liimasi kepin kiinni suojaverkon yläosaan.  Vielä tänään teline ei saavuttanut suurta suosiota, mutta hämärän tultua pari talitinttiä istui jo aika lähellä sitä ja toinen niistä käväisi jopa maistamassa talipalloa. Sen jälkeen linnut hävisivät jonnekin. Ehkäpä nämä olivat tiedustelujoukkoja ja huomenna ruokailijoita on jo enemmän. Vakoilimme lintuja kaihti