Elämisen arkea ja matkoja

Kevättä odotellaan ja kai se taas tulee ennemmin tai myöhemmin. Väsyttää nämä harmaat päivät, mutta onneksi aamuisin ja iltaisin on pikkuhiljaa valoisampaa. Aurinko on paistellut välillä, mutta ihan liian harvoin. Ehdin innostua lenkkarikelistä, kun tiet näyttivät sulaneen. Onneksi oli liukuesteet mukana. Lumitilanne on ollut täällä meillä päin hyvinkin vaihteleva - välillä samalla tiellä oli osittain kuivaa ja pienen matkan päästä niin jäistä, että piti kiinnittää liukuesteet lenkkikenkiin ja sitten kohta taas irrottaa ne. Teiden sulamisen jälkeen ilmestyi yhtäkkiä yön aikana loskalunta ja sitten taas satoi lisää ja oli pakkasta. Kuulostaa ihan normaalilta keväältä kuitenkin. Kuvia työmatkalta. Lumitilanne vaihteli ihan epäloogisessa järjestyksessä. Tulppaaniaika on koittanut - tietysti ostin ne kaupasta. Outo "selkkaus" oli näiden kerrostettujen yksilöiden kanssa. Lehdet, varret ja kukinnot pysyivät jämäköinä, mutta varret tavallaan katkesivat ensimmäisen illan ja yön aikan

Puoliso oli ladannut kännykkään maksullisen Ylläksen alueen patikointi- ja hiihtoreittikartan. Siitä löytyi myös Peurakaltion Tallikahvila ja tämän kahvilan perusteella suuntasimme kohti seuraavaa patikointireittiä. Meillä on välillä vähän omintakeiset valintakriteerit. Ajomatkaa Äkäslompolosta on noin 15 km. Loppumatkan pienemmät tiet ovat sen verran kapeita, että vastaantulevaa autoa pitää väistää tien sivuun ja tässä on syytä olla väistämättä liian sivuun, koska rengas saattaa upota yllättäen syvälle lumeen. Onneksi siellä täällä on levennyksiä väistämistä varten. Yhden auton ajettava tie päätieltä perille. Tässä näkyy hyvin lumen syvyys. Ainakin näytti siltä, että parkkipaikan vieressä on alkuperäinen hanki ja lumi on ainoastaan siirretty pois autoja varten. Alkumatka oli tasaista maastoa, mutta polku oli pehmeämpi kuin aikaisemmilla reiteillä ja heräsi jo epäily lumikenkien tarpeesta. Harmi ettemme tienneet tässä vaiheessa, että niitä olisi voinut vuokrata kahvilasta. Tämä kävi il

Tässä jatkoa edellisiin Ylläksen lomaviikon postauksiin - niihin pääset  tästä  ja  tästä . Mieheni tuttu mainitsi Tunturi- ja näköalaravintola Tuikun ja siitä saimme sysäyksen ajella Äkäslompolosta Leville. Pääkohteemme oli siis tämä näköalapaikka, mutta samalla vietimme Levillä yhden yön ja pääsimme vähän tutustumaan sen tunnelmaan. Oli hieno keli ajella noin 50 kilometrin matka Äkäslompolosta Leville. Vaikka oli luvattu pilvistä, saimme vielä tänään nauttia sinisestä taivaasta.  Tie tänne ylös oli helppo löytää googlemapsin avulla - opasteita emme niinkään huomanneet. Muutaman sadan metrin päässä ravintolasta oli pieni parkkipaikka, mihin mahduimme hyvin. Ihmisiä oli liikkeellä paljon, mutta täällä rinteissä ei näkynyt montaakaan laskettelijaa - liekö syynä kylmä sää. Huipulla näytti taas hienolta! Tunturi- ja näköalaravintola Tuikun alakerrassa olisi ollut tarjolla lounasta ja ohimennen vilkaistessa paikka vaikutti täydeltä. Ihan tupaten täynnä oli myös yläkerran kahvila, josta sa