Elämisen arkea ja matkoja

Etsin yhtä valokuvaa vanhoista kuvatiedostoista ja vastaan tuli muistoja muutamista viime vuosien matkoista. Alla on ihan sattumanvaraisesti poimittuja kuvia niistä kohteista, joita tuli selaillessa vastaan. Tyttäremme muutti heti lukion jäkeen Berliiniin ja asui siellä kuusi vuotta. Hänen luonaan tuli käytyä ainakin pari kertaa vuodessa, koska oli niin lyhyen lentomatkan päässä eikä tarvinnut käyttää rahaa hotelleissa yöpymiseen. Ensimmäiset kerrat tuli pyörittyä turistinähtävyyksien lähellä, mutta sen jälkeen ihan missä vaan - lähinnä siellä minne kuljin tyttäreni perässä tai mihin eksyin hänen töissä ollessaan. Puolisoni kanssa olemme käyneet Lapissa useampia kertoja lähinnä keväällä tai syksyllä ja enimmäkseen Ylläksellä. Hienoin Lapin reissu oli, kun olimme Kilpisjärvellä ja kävimme muutamaan otteeseen myös Norjan puolella. Tämä tapahtui joskus vuonna 2017. Ylläksellä odottelin Downton Abbey -elokuvan alkua vuonna 2019. Yksi hienoimmista matkakokemuksista oli vuonna 2018, kun olim

Ulkona on harmaata ja hämärää, mutta onneksi viikonloppuna kaupungissamme oli perinteinen Taikametsä valoinstallaatio - tämä oli kolmas perättäinen vuosi, kun se järjestetään. Kaupungissa asuvat ukrainalaispakolaiset olivat paikalla myymässä erilaisia leivonnaisia. Koska asiakkaita oli jonoksi asti, en itse malttanut jäädä odottelemaan. Onneksi myös aurinko piipahti hetken taivaalla. Olen ihmetellyt, kun koko ajan on ollut väsynyt olo ja puolisoni ihmetteli samaa asiaa omalla kohdallaan. Sitä miettiessä tuli mieleen, että varmaan totuimme kahden vuoden ulkomailla asumisen aikana valoisiin päiviin, jolloin klo 06 auringonnousun ja klo 18 auringonalaskun väilinen aika oli valoisaa ja useimmiten aurinkoistakin. Olemme olleet Suomessa nyt vähän yli kuukauden ja ehkä "mielemme" ei ole vielä täysin sopeutunut takaisin Suomen harmaisiin päiviin. Vuoden ensimmäiset joulutortut. Sunnuntaille toi piristystä aamuvuoro töissä ja illalla sain nauttia tanssista ainakin tv:n välityksellä.

Lauantaina oli täydellinen ulkoilusää ja suuntasimme auton kohti Tuusniemeä ja Seinävuoren rotkolaaksoa, jossa emme ole käyneet aikaisemmin. Aurinko paistoi ja lämmintä oli marraskuulle poikkeukselliset +9 C - tosin iltapäivällä taivaalle ilmestyi pilviä ja koko päivän oli kova tuuli. Löysimme perille seuraamalla navigaattorin ohjeita ja loppumatkasta alueelle oli useita opasteita. Perille asti johti hyvä tie ja heti parkkipaikan vierestä löytyi iso laavu, iso grillikota, puuliiteri sekä ulkohuussit.  Kalliohalkeama muotoutui rotkoksi viimeisen jääkauden aikana 10 000 - 12 000 vuotta sitten. Rotko on noin puoli kilometriä pitkä, 20 - 40 metriä leveä, korkeimmillaan 25 metriä syvä ja sen ympäri kiertävä reitti on noin 2,5 kilometrin mittainen. Itse rotkosta oli vaikea saada kuvia, joissa se erottuisi selkeästi muusta luonnosta. Vasta kotona tuli mieleen olisiko ollut mahdollista päästä kulkemaan myös rotkon pohjalle. Mitään selkeää reittiä tai opastusta sinne ei ollut emmekä tosiaan mui