Elämisen arkea ja matkoja

Nyt on se niin pimeä aika vuodesta, että monilla paikkakunnilla järjestetään valotapahtumia - niin myös meidän kaupungissamme.  Pakkasta oli parikymmentä astetta ja kylmyyttä lisäsi tapahtuman sijainti vesistön vieressä.  Alueen parkkipaikat olivat tupaten täynnä ja lehtitietojen mukaan ihmisiä kävi paikan päällä useampi tuhat. Tiet olivat ruuhkaiset, mutta se on täällä niin poikkeuksellista, että tuskin harmitti ketään. Valotapahtumassa esiintyi tulitaiteilija ja liikkui valoihmisiä. Erilaisia tunnelmia luovat valot ja savut oli saatu aikaan paikallisvoimin ja tapahtuman ympärille oli järjestetty viikolla erilaisia työpajoja sekä aikuisille että lapsillekin. Näiden tulokset olivat nähtävillä ympäri puistoa. Seuraava vähän erilainen valotapahtuma on jokavuotinen talvipäivänseisauksen kävelytapahtuma ja tämän kaupungin seuraava ruuhka-aika on tiedossa silloin.

Bongasin Pilvi Hämäläisen instastoreista, että Suurmestari-ohjelman uudelle tuotantokaudelle etsitään yleisöä. Jätin asian hautumaan ja kävin myöhemmin Rabbit Filmsin Facebook-sivuilla tutkimassa kuvausaikatauluja. Laitoin viestiä tyttärelle ja valitsimme jäljellä olevista ajankohdista meille parhaiten sopivan - ilta- ja viikonloppuajat olivat siinä vaiheessa jo menneet. Lähetin ohjeen mukaisesti sähköpostiviestin tuotantoyhtiöön ja parin päivän kuluttua napsahti sähköpostiin vastaus, että meille on varattu paikat kuvauksiin.  Pari päivää ennen kuvauksia sain sähköpostitse toimintaohjeet ja sovittuna päivänä seisoimme Pasilassa tuotantoyhtiön ulko-ovien takana kylmässä viimassa. Etukäteen saaduissa ohjeissa luki "olethan paikalla klo 11:45" ja me olimme tunnollisesti parikymmentä minuuttua ennen sitä, mutta sisätilohin pääsi kuitenkin ihan minuutilleen vasta klo 11:45. Studio-ohjaaja työssään. Heti sisään päästyämme vastaanottaja etsi nimemme listalta, veimme vaatteet naulakk

Edellisessä postauksessa olimme Torinossa , mutta illalla nuoriso sai idean auton vuokraamisesta ja seuraavana aamuna olimmekin jo matkalla Portofinoon. Samalla tavalla yllättäen päätimme poiketa ennen Portofinoa Genovassa.  Sää oli epävakainen ja päivän aikana säätila ehti vaihdella vesisateesta raekuuroihin ja lopulta lämpimään auringonpaisteeseen. Poikani on rauhallinen kuski ja tyttäreni hyvä kartanlukijana - minun tehtäväkseni jäi ainoastaan tarkailla tilannetta takapenkiltä ja välillä toimin onnistuneesti kolmantena silmäparina. Tästä huolimatta automatkasta ei puuttunut jännitystä. Muun liikenteen lisäksi tietullit toivat omat haasteensa, koska kukaan meistä ei ollut ajanut autoa Italiassa. Menomatka oli aikaimoista pähkäilyä tulliporteilla. Ensinnäkin piti osata valita aina oikea portti sen mukaan oliko etukäteen maksettu tietullipassi vai halusiko maksaa joka kerta erikseen luottokortilla tai käteisellä. Torinosta moottoritielle tullessamme piti painaa ensimmäisen tulliporti