Elämisen arkea ja matkoja

Yhtäkkiä tuli vastaan muiden blogitekstien keskelle unohtunut ihan keskeneräinen ja julkaisematon postaus viime syksyltä. Kirjoitin sen nyt loppuun ja julkaisen tässä saman tien. Kaikki lähti siitä, kun thaimaalainen työkaveri toi minulle heidän ylijäämäkaalejaan, joista eivät ehtineet tehdä kevätrullia myyntiin. Kiinankaalia ja keräkaalia tulikin sen verran paljon - odotin suunnilleen yhtä kaalinkerää - että piti yrittää keksiä niistä paljon jotain. Häpeäkseni voin sanoa, etten ole tehnyt aikaisemmin kaalikeittoa tai kaalilaatikkoa - paitsi kesätöissä leirikeskuksen keittiöapulaisena joskus 80-luvun puolivälissä. Ei ole mitään syytä siihen miksi en - ei ole vaan tullut mieleen. Sain nämä kaalit iltavuoron päätteeksi ja heti seuraavana aamuna aloin hommiin. Yritin selvitä niillä tarvikkeilla, mitä sillä hetkellä kotoa löytyi, koska ei huvittanut lähteä kauppaan ja silloin on tehtävä, kun inspiraatio iskee. Toki tarkistin, että kotona oli edes suunnilleen kaikkea tarvittavaa. Aloitin ka...

Olin lähdössä juoksulenkille, mutta päätin kävellä rannan kautta ja siinä vieressä kulkeva metsäpolku alkoi houkuttamaan - onneksi, sillä b ongasin polun varrelta sitruunaperhosia, kimalaisen ja muutamia kärpäsiä. Myös "muuttolintujen kevät" sovellus noukki paljon lintujen ääniä tunnistettavaksi - erikoisuutena ampuhaukka, josta en ollut koskaan kuullutkaan, mutta omien nettitutkimusten perusteella osoittautui ihan oikeaksi linnuksi. Onneksi onnistuin olemaan tallaamatta hyvin naamioituneen sammakon päälle. Muutaman päivän kuluttua kevätfiilis karisi täysin, kun ilma muuttui äkisti taas kylmäksi ja lumi peitti maan - normaali kevättilanne, mutta aina se yllättää, koska mieli oli jo ehtinyt asettua kevätmoodiin. Onneksi lumi suli nopeasti ja onneksi syksyllä istuttamani ja jo kukkimaan alkaneet narsissit näyttävät säilyneen hengissä. Kylmä ja tuulinen sää on jatkunut, mutta parin päivän päästä pitäisi lämmetä kunnolla ainakin hetkeksi. Muita lähipäivien merkittäviä tapahtumia...

Nythän tuolla Mälmössä tulee ravattua vähintään pari kertaa vuodessa, koska tyttären elämä on asettunut sinne. Saa nähdä montako blogipostausta pystyn siitä kaupungista vielä kirjoittamaan, mutta tässä vielä ainakin yksi muiden Malmö-juttujen jatkoksi. Edellisiin tämän aiheen postauksiin pääsee tästä , tästä ja tästä . Aina aikaisemmin minulle on tainnut ilmaantua jonkin sortin eksymisiä tai epäselvyyksiä Kööpenhaminan lentokentällä, jota kautta suurin osa saapuu helpoimmin Malmöön tai viimeistään juna-asemalla, mutta nyt kaikki sujui vihdoin mallikkaasti. Näin ehkä ensimmäistä kertaa islantilaisen lentokoneen ja onnistuin olemaan menemättä väärään junaan. Sää oli pääosin pilvinen, mutta sekaan mahtui myös yksi aurinkoinen päivä. Mitä enemmän Malmössä tulee käytyä sitä vähemmän saan otettua valokuvia, mutta tässä alla nyt muutamia. 1500-luvulla rakennettu Raatihuone sijaitsee Suurtorin laidalla. . Bongailin kaikenlaista kävelyreittiemme varrelta. Lillatorgin kulmilta. Lauantaina Malmö...

Tyhjä puulaatikko odottaa täyttämistä. Omakotitalo, sähkölämmitys ja pörssisähkö oli vähän huono kombo tämän vuoden tammi - helmikuussa, kun pörssisähkön hinta nousi ihan uusiin sfääreihin. Normaaliarjessa pörssisähkö ei elämäämme hirveästi vaikuta, vaikka tuleekin vilkaistua lähes päivittäin seuraavan vuorokauden hintaa. Kuten mainitsin, meillä on sähkölämmitys ja sehän se on sähkön suurin kuluttaja. Meillä on leivinuuni sekä ilmalämpöpumppu, joita hyödynnämme aina talvisin - toki ilmalämpöpumppu myös viilentää tarvittaessa kivasti kesähelteillä. Kun nyt tammi - helmikuussa pörssisähkön hinta huiteli 50 - 80 snt/kWh välissä ja samaan aikaan ulkomittari näytti - 20 C, lämmitimme uunia parhaimmillaan kaksi kertaa päivässä. Kalleimpina päivinä ei tullut käytettyä myöskään sähkösaunaa vaan tyydyttiin pelkkään suihkuun ja vaikka pyykin- ja astianpesukoneet ei paljon kuluta sähköä, tuli vähän mietittyä milloin käytetään niitä. Kahden hengen perheessä tämä on mahdollista, mutta lasten asuess...

Lähes jokaisessa postauksessani on lause "puoliso on työmatkalla" ja niin nytkin. Suunnitelmissa oli lähteä jossain kohtaa maaliskuuta yhdessä Lappiin, mutta miehen työkuviot tulivat esteeksi. Minä en jäänyt tuleen makaamaan vaan päätin lähteä yksikseni torjumaan tylsyyttä yönylireissulle Helsinkiin.  Viime käynnillä  yövyimme rautatieaseman vieressä olevan Scandic Grand Central hotellin uudella puolella ja nyt varasin huoneen sen vanhasta osasta. Hotellihuoneen tv:n eri kuvakkeita selaamalla löytyi pieneen sisätilaan sopivia liikuntaohjeita, joista valitsin rentoutumisen. Edelliskerran tapaan tein hotellin sisäänkirjautumisen Scandicin sovelluksen kautta junamatkan aikana ja ennen kuin juna ehti saapua Helsinkiin puolenpäivän jälkeen, tuli jo ilmoitus, että huone on valmis. Jos joku on sattunut lukemaan  edellisen  Helsinki-postaukseni panttilainaamo osuuden, niin tällä kertaa tarpeettomien korujen myyminen onnistui, koska nyt vanhan ajokortin sijaan mukana oli pass...