Elämisen arkea ja matkoja

Nythän tuolla Mälmössä tulee ravattua vähintään pari kertaa vuodessa, koska tyttären elämä on asettunut sinne. Saa nähdä montako blogipostausta pystyn siitä kaupungista vielä kirjoittamaan, mutta tässä vielä ainakin yksi muiden Malmö-juttujen jatkoksi. Edellisiin tämän aiheen postauksiin pääsee tästä , tästä ja tästä . Aina aikaisemmin minulle on tainnut ilmaantua jonkin sortin eksymisiä tai epäselvyyksiä Kööpenhaminan lentokentällä, jota kautta suurin osa saapuu helpoimmin Malmöön tai viimeistään juna-asemalla, mutta nyt kaikki sujui vihdoin mallikkaasti. Näin ehkä ensimmäistä kertaa islantilaisen lentokoneen ja onnistuin olemaan menemättä väärään junaan. Sää oli pääosin pilvinen, mutta sekaan mahtui myös yksi aurinkoinen päivä. Mitä enemmän Malmössä tulee käytyä sitä vähemmän saan otettua valokuvia, mutta tässä alla nyt muutamia. 1500-luvulla rakennettu Raatihuone sijaitsee Suurtorin laidalla. . Bongailin kaikenlaista kävelyreittiemme varrelta. Lillatorgin kulmilta. Lauantaina Malmö...

Tyhjä puulaatikko odottaa täyttämistä. Omakotitalo, sähkölämmitys ja pörssisähkö oli vähän huono kombo tämän vuoden tammi - helmikuussa, kun pörssisähkön hinta nousi ihan uusiin sfääreihin. Normaaliarjessa pörssisähkö ei elämäämme hirveästi vaikuta, vaikka tuleekin vilkaistua lähes päivittäin seuraavan vuorokauden hintaa. Kuten mainitsin, meillä on sähkölämmitys ja sehän se on sähkön suurin kuluttaja. Meillä on leivinuuni sekä ilmalämpöpumppu, joita hyödynnämme aina talvisin - toki ilmalämpöpumppu myös viilentää tarvittaessa kivasti kesähelteillä. Kun nyt tammi - helmikuussa pörssisähkön hinta huiteli 50 - 80 snt/kWh välissä ja samaan aikaan ulkomittari näytti - 20 C, lämmitimme uunia parhaimmillaan kaksi kertaa päivässä. Kalleimpina päivinä ei tullut käytettyä myöskään sähkösaunaa vaan tyydyttiin pelkkään suihkuun ja vaikka pyykin- ja astianpesukoneet ei paljon kuluta sähköä, tuli vähän mietittyä milloin käytetään niitä. Kahden hengen perheessä tämä on mahdollista, mutta lasten asuess...

Lähes jokaisessa postauksessani on lause "puoliso on työmatkalla" ja niin nytkin. Suunnitelmissa oli lähteä jossain kohtaa maaliskuuta yhdessä Lappiin, mutta miehen työkuviot tulivat esteeksi. Minä en jäänyt tuleen makaamaan vaan päätin lähteä yksikseni torjumaan tylsyyttä yönylireissulle Helsinkiin.  Viime käynnillä  yövyimme rautatieaseman vieressä olevan Scandic Grand Central hotellin uudella puolella ja nyt varasin huoneen sen vanhasta osasta. Hotellihuoneen tv:n eri kuvakkeita selaamalla löytyi pieneen sisätilaan sopivia liikuntaohjeita, joista valitsin rentoutumisen. Edelliskerran tapaan tein hotellin sisäänkirjautumisen Scandicin sovelluksen kautta junamatkan aikana ja ennen kuin juna ehti saapua Helsinkiin puolenpäivän jälkeen, tuli jo ilmoitus, että huone on valmis. Jos joku on sattunut lukemaan  edellisen  Helsinki-postaukseni panttilainaamo osuuden, niin tällä kertaa tarpeettomien korujen myyminen onnistui, koska nyt vanhan ajokortin sijaan mukana oli pass...

Selailin saunan jälkeen somea ja joku oli postannut jostain päin Suomea kuvia revontulista. Istuin vielä hetken sohvalla ja sitten päätin käydä kurkistamassa taivaalle. Siellä ne revontulet loistivat meidänkin takapihalla! En ole muistaakseni koskaan nähnyt niin hienoja revontulia täällä Savon taivaalla ja lumoutuneena kuljeskelin niska takakenossa tuulisessa ja aika kylmässä säässä ympäri etu- ja takapihaa. Liikuin kyllä ainoastaan ihan omalla pihalla ja toivoin, ettei kovin moni naapuri aja autolla ohi tai satu kurkistamaan ikkunasta, koska olin siellä yöpuvussa ja crocseissa. Aina vähän harmittaa, kun minulla on näissä tilanteissa käytössä ainoastaan kännykän kamera ja kuvien laatu ei ole mitenkään optimaalinen. Meillä on olemassa useampi mieheni itselleen hankkima järjestelmäkamera, mutta hän ei ollut kotona enkä minä ole käyttänyt niitä aikoihin, joten nyt on tyytyminen huonompaan kuvanlaatuun.