Elämisen arkea ja matkoja

Viime sunnuntai oli sateinen ja puoliso työreissulla, mutta ei hätää: piristykseksi kävin elokuvissa katsomassa Downton Abbeyn ja ennen sitä paikallisessa kahvilassa nauttimassa elokuvan inspiroiman "Afternoon tea" setin. Kiva idea! Valitsin listalta teen nimeltä Banaanit pyjamassa, vaikka nimi rikkoikin pahasti Downton Abbey -tunnelmaa. Elokuvateatterissa oli sunnuntaiksi yllättävän vähän katsojia, mutta näytös oli kyllä iltapäivällä. Itse pidin siitä, että oli tilaa ja pidin itse elokuvastakin kuten aikaisemmistakin. Ennen kuin puoliso lähti työmatkalle, hänellä oli asioita hoidettavana Savonlinnassa ja sinne tungin itseni mukaan. Kulutin aikaa kylmässä, tuulisessa ja hiljaisessa kaupungissa. Kesällähän Savonlinna on täynnä turisteja, mutta tällä kertaa vasta Olavinlinnan lähellä näkyi muutamia ihmisiä, joista osa puhui saksaa. Joku oli jättänyt penkille omenakorin. Tanssisalissa oli vielä hetken tyhjää. Pääsin aloittamaan taas tanssiharrastuksen! Pari vuotta kävin soololat...

Lämpimät päivät taitavat olla ohi tältä vuodelta. Nopeasti unohtuu, että ihan vasta pari päivää sitten tuntui kesältä ja pyöräilin piknikille muutaman kilometrin päässä olevalle rannalle - lähiranta tuntui yhtäkkiä jo liian tutulta. Vieraille rannoille.    Nyt on kuitenkin tullut se hetki, että aamut ovat muuttuneet viileämmiksi, illat pimeämmiksi ja kärpäsetkin hitaammiksi. Kesästä jäi päällimmäisenä mieleen helle, vaikka alkukesä olikin kylmä.  JOS olisimme muistaneet istuttaa takapihalle perunoita, kuten talvella suunnittelimme, olisi meillä nyt sadonkorjuun aika. Multasäkissä oli kasvamassa tomaatteja ja kesäkurpitsaa, mutta niistä ei saatu mitään satoa - ehkä paikka oli tälle kesälle liian kuuma, sillä aikaisemmin on kasvanut edes jotain. Ei tullut marjojakaan muutamia vadelmia lukuun ottamatta. Mieheni sai ajatuksen, että ensi kesänä voisimme istuttaa pihalle luumupuun, mutta se idea kaatui googlen antamaan tietoon, että luumuja saisimme vasta 3 - 5 vuoden päästä. E...

Olemme pysähtyneet joskus tauolle Sukevan Neste Linnanporttiin ja niin tälläkin kertaa. Kahvin jälkeen halusin vähän jaloitella ja utelias (tai lähinnä tiedonhaluinen 😅) kun olen, piti kurkistaa mihin tämä kyltin mainitsema polku johtaa. Opaste ei paljasta mitään tulevasta. Ja kun kerran aloitin, oli pakko kävellä loppuun asti. Tältä siellä polun varrella näytti: Reitin alkupätkä oli tasaista soratietä ja vasta loppua kohden kaikki kapeni. Polun päästä löytyi grillikota. Tämä on aivan normaalikokoinen 😅. Tänne lammen rantaan päättyi tämä raitti. Asiaa enemmän tutkiessani, selvisi että  Sukevan pakoraitti  (<-- linkki virallisemmalle sivulle) jatkuu ja sillä on pituutta yhteensä seitsemän kilometriä.