Roadtrip Torino - Genova - Portofino

Edellisessä postauksessa olimme Torinossa, mutta illalla nuoriso sai idean auton vuokraamisesta ja seuraavana aamuna olimmekin jo matkalla Portofinoon. Samalla tavalla yllättäen päätimme poiketa ennen Portofinoa Genovassa. 

Sää oli epävakainen ja päivän aikana säätila ehti vaihdella vesisateesta raekuuroihin ja lopulta lämpimään auringonpaisteeseen.

Poikani on rauhallinen kuski ja tyttäreni hyvä kartanlukijana - minun tehtäväkseni jäi ainoastaan tarkailla tilannetta takapenkiltä ja välillä toimin onnistuneesti kolmantena silmäparina. Tästä huolimatta automatkasta ei puuttunut jännitystä.

Muun liikenteen lisäksi tietullit toivat omat haasteensa, koska kukaan meistä ei ollut ajanut autoa Italiassa. Menomatka oli aikaimoista pähkäilyä tulliporteilla. Ensinnäkin piti osata valita aina oikea portti sen mukaan oliko etukäteen maksettu tietullipassi vai halusiko maksaa joka kerta erikseen luottokortilla tai käteisellä. Torinosta moottoritielle tullessamme piti painaa ensimmäisen tulliportin luona ainoastaan nappia ja maksaa pyydetyt 2 euroa (pankkikortti käy), minkä jälkeen puomi aukesi. Kilometrien päässä tuli vastaan seuraava tulli, jonka automaatista piti ottaa siellä jo valmiina oleva maksulappu. Lopuksi moottoritieltä Genovaan poistuessamme piti tämä maksulappu työntää seuraavan tietulliaseman maksuautomaattiin ja maksaa tietysti siinä näkyvä summa. Näin kirjoitettuna kuulostaa helpolta ja paluumatkalla se sellaista olikin. Menomatkalla ihan ummikkona oli vaan ihmeellistä jännitysnäytelmää, kun ei tiedetty yhtään miten homma toimii ja enimmäkseen piti yrittää vain arvata.

Tämä kuva tietulliaseman opasteista on lainattu netistä, koska en siinä tietullihässäkässä uskaltanut yhtään keskittyä valokuvaamiseeen.

Genovassa tuli vastaan taas uudet haasteet. Tai no haasteet alkoivat jo siinä vaiheessa, kun yritimme päästä Genovaan. Ensin valitsimme reitin sillä ajatuksella, että viemme auton parkkiin kartassa näkyvään venesatamaan. Kuvittelemamme pienvenesatama osoittautui kuitenkin suureksi matkustus-/ rahtilaivasatamaksi ja sieltä piti löytää taas takaisin isolle tielle. Sinne löysimmekin, mutta sieltä piti löytää taas liittymä, josta pääsisimme alas keskustaan. Liittymät olivat niin pieniä ja tulivat meille yllättäen, että ajoimme parin liittymän ohi ja piti yrittää taas uudestaan. Tästä syystä jouduimme maksamaan parit ylimääräiset tietullimaksutkin. 

Ruuhkaa ja sadetta.

Lopulta kuitenkin pääsimme itse kaupunkiin ja siellä oli iso homma löytää autolle parkkipaikka. Ajelimme ympäriinsä ja välillä jouduimme kääntymään yksisuuntaiselle kadulle, kun kartalla näkyvä paikoitusalue oli juuri siellä toisessa suunnassa. Osan teistä oli poliisi sulkenut puomeilla ja ajoimme toivorikkaina myös parkkitaloon, joka osoittautui ahtaaksi ja oli täynnä muitakin parkkipaikan etsijöitä. Viimein erään pikkukujan varrelta löytyi autolle paikka ja onneksi alla oli sen verran pienikokoinen kulkuneuvo, että saimme tungettua sen tien viereen muiden autojen väliin. Väärissä liittymissä, ruuhkissa ja parkkipaikan etsimisissä meni varmaan pari tuntia ja väsyneenä ja nälkäisenä alkoi jo perhesopukin vähän rakoilla.

Tyttäreni pettämätöntä suuntavaistoa seuraten saavuimme ihan tuurilla parin minuutin kävelymatkan jälkeen pieneen kalastajakylään, jonka rannalla oli useampikin kivannäköinen ruokapaikka. Myöhemmin selvisi, että paikka oli Boccadassen kalastajakylä.

Ensitöiksemme suunnistimme lähimpänä näkyvään ruokaravintolaan. Minä valitsin ruuaksi kalalautasen, jossa näytti olevan joidenkin paistettujen kalojen lisäksi myös mustekalarenkaita. Lapset ottivat pastaa. Ruokailun jälkeen mieli oli taas reipas ja iloinen. 

Kylläisinä hyvästä ruuasta suuntasimme rannan ohi ravintolan ikkunasta näkemiämme jyrkkiä portaita kohti.

Portaiden kipuaminen kannatti, sillä ylhäältä avautuivat hienot näköalat.

Kävelimme vielä pientä katua pitkin ja taas ihan sattumalta osuimme suoraan automme luo. Pian olimme jo matkalla kohti Portofinoa ja sinne selvisimme ilman yhtäkään eksymistä tai muuta vastoinkäymistä.

Ihan kohta ollaan Portofinossa.

Moottoritien jälkeen tie kohti Portofinoa kulki kauniiden rantakatujen ja hotelleja ja turisteja täynnä olevien ruuhkaisten pikkukaupunkien läpi. 

Jätimme automme maksulliselle parkkipaikalle noin kolmen kilometrin päähän Portofinosta, koska emme tienneet löytyykö lähempää enää paikkoja - ei olisi löytynyt. Maksoimme pysäköinnin neljäksi tunniksi ja hinta taisi olla 4 euroa tai ehkä 6, mutta ei ollut kallista. Maksuautomaatin ymmärtäminen vaati vähän aivojumppaa, mutta lopulta onnistuimme arvaamaan italiankielisten ohjeiden avulla miten toimia; piti syöttää auton rekisterinumero, valita haluamansa pysäköintiaika, valita maksutapa ja hoitaa maksu. Myös ihan italialaisilla tuntui olevan ongelmia automaatin kanssa. Edessä olevatkin ihmettelivät aikansa maksuautomaatin luona ja tyttäreni jäi neuvomaan kahta takanamme ollutta vanhempaa italialaisrouvaa.

Kävellessä ehti ihailemaan maisemia.

Portofinon niemen kärkeen olisi päässyt myös pikkubusseilla, mutta hienojen maisemien takia parkkipaikalta käveleminen kannatti. Matkan varrella oli pieniä rantahotelleja ja pikkukujalta löytyi jo muutama tunnettu merkkiliike, joista pystyi päättelemään paikan olevan vähän varakkaampien ihmisten suosiossa. Me pysähdyimme kujalle ostamaan kalliimman puoleiset kahvit ja leivät, jotta jaksamme jatkaa kävelymatkaa.

Isommalta tieltä poikkesimme ylöspäin johtavalle pikkupolulle ja sekin oli taas hyvä päätös, koska loppupään näköalat osoittautuivat loistaviksi. 

Alhaalla Portofinon satamassa oli paljon ihmisiä, lukuisia ravintoloita ja muutamia suuria ja pienempiä risteilyaluksia ja veneitä. Vilkuilimme ohimennen ravintoloiden ruokalistoja ja 50 euron pasta-annos tuntui tavoittamattomalta. Nippelitietona tyttäreni tiesi kertoa, että mm. Kourtney Kardashianin häitä oli vietetty Portofinossa ja olivat nauttineet hääaterian yhdessä näistä ravintoloista. Ehkäpä se kertoo jotain.

Rannalta kipusimme jyrkkiä portaita kukkulalle Castello Brownin suuntaan. Genovan liikenteessä seikkailuun kului vähän liian paljon aikaa ja ehdimme Portofinoon niin myöhään, että linnat ja kirkot olivat juuri sulkeutumassa ja emme niihin ehtineet. Onneksi tältäkin kukkulalta avautui hienot näkymät.

San Giorgion kirkon ovi oli jo lukossa.

Kukkulalta laskeuduttuamme päätimme ottaa satamassa drinkit, koska miksipä ei - paitsi kuski tyytyi Coca Colaan. Valitsimme vaatimattomimman näköisen ravintolan, jossa oli eniten asiakkaita ja välttelimme valkoisia pöytäliinoja ja hienoissa puvuissa kulkevia tarjoilijoita. Tällä logiikalla löysimmekin kohtuuhintaisen paikan.

Illan jo pimennyttyä kävelimme 2,5 kilometriä takaisin parkkipaikalle ja suuntasimme paluumatkalle Torinoon. Tällä kertaa automatka kesti pari tuntia ja sujui ongelmitta - tietullien läpi ajaminenkin meni jo rutiinilla. Torinossa veimme auton sovitusti autovuokraamon parkkipaikalle ja tiputimme avaimet liikkeen seinässä olevaan lokeroon. 

Ehdimme vielä myöhäiseen ratiovaunuun ja matkalla hotellille haimme burgerit/kebabit, jotka söimme huoneessa. Nukkumaan pääsimme noin klo 01:30 ja aamulla alkoi paluumatka takaisin Suomeen. Tämä autoreissu nuorten kanssa oli tälle äidille aika rankka, mutta kiva ja muistorikas kokemus.

Takaisin hotellissa ihan yöllä 😵