Pidennetty viikonloppu Italiassa - Torino

Italia! Si! Maa on kiehtonut ihan nuoresta asti ja kouluaikoina 80-luvun puolivälissä tulikin siellä muutamaan otteeseen käytyä. Miehen ja lasten myötä matkustelu välillä vähän jäi ja sitten, kun taas matkusteltiin, niin Italia hävisi äänestyksissä Kreikalle ja Lapille ja vähän muillekin maille. Nyt kun poikani aloitti opinnot Torinossa, on tilanne muuttunut minulle suotuisaksi 😎. 

Tällä kertaa matkustimme kahdestaan tyttäreni kanssa ja olimme Italiassa vähän "epäturisteina", koska viivyimme ainoastaan kolme yötä ja poikani toimi matkaoppaana hänelle jo tutuksi tulleessa kaupungissa. 

Lensimme Helsingistä ensin Milanoon ja jatkoimme sieltä bussilla Torinoon, koska Finnairilla ei ole Torinoon suoria lentoja. Lentokenttiä Milanossa on useampia ja vasta lennon varattuani huomasin, että laskeudumme Malpensan kentälle ja paluulento lähtee ihan eri lentokentältä Linatesta.

Malpensan kentältä pääsee useammallakin bussilla Torinoon, mutta koska pojallani oli hyviä kokemuksia Flipco-nimisestä bussifirmasta, päädyimme mekin siihen. Varasimme nettiliput istuessamme lentokentällä kahvilla, mutta kävi ilmi, että liput olisi voinut ostaa myös ihan bussin ovelta. Olisihan tuo ollut ihan todennäköinenkin vaihtoehto, mutta jotenkin näin nettiaikana tuntuu, ettei voi olla varma.

Italialaisen kahvin juominen alkoi heti lentokentällä.

Nettilipussa oli selkeät ohjeet bussin lähtöpaikasta, mutta pelkästään lentokentän "Buses" -kylttiä seuraamalla pysäkki löytyi myös helposti.

Linja-auto oli siisti ja ilmastointi toimi. Bussimatkan kesto Milanosta Torinoon oli etukäteistiedon mukaan 2 h, mutta todellisuudessa istuimme bussissa syystä tai toisesta lähemmäs kolme tuntia.

Torinossa liikuimme busseilla, raitiovaunuilla ja metrolla. Niistä suoraan ei pystynyt ostamaan lippuja ja yritimme ladata paikallista mobiilisovellusta. Sovellus toimi kuitenkin niin huonosti, ettei matkalippujen ostaminen sitä kautta meiltä onnistunut. Jo sovelluksen ulkonäkö antoi pienen vinkin sen mahdollisesta toimimattomuudesta. Saimme lopulta ostettua 72 h voimassa olevat liput jonkin rautatieaseman automaatilta - en tiedä miltä, koska poikani näytti tietä ja seurasimme häntä. Lippu aktivoituu, kun sen leimaa ensimmäistä kertaa vaikkapa bussissa ja muulloin sitä ei enää tarvitse leimata. Lippu pitää vaan muistaa pitää tallessa, koska muutaman päivän matkustelun aikana tarkastajat hyppäsivät bussiin kahdesti.

Asuimme Hotelli CX Turin Regina Studentissa, jonka alakerroksissa on opiskelija-asuntoja ja kahdessa ylimmässä kerroksessa hotellihuoneita. Poikamme huone on juuri tässä rakennuksessa, joten oli mukava asua näin lähellä - itse opiskelija-asunnossa on vieraiden yöpyminen kielletty. Talo on kohtalaisen uusi ja rauhallinen, hotellihuoneet siistit ja mukavan kokoiset. Vieressä kulkee Po-joki ja aivan kulman takana on sekä rautiovaunu- että linja-autopysäkit.

Hotellin kattoterassilta näkyivät Alpit...

...ja hotellihuoneesta Po-joki.

Aamuisin teimme valinnan haluammeko siivouksen vai emme. Hotellissa oli paljon hauskoja lappuja, joista kävi myös ilmi pyrkimys ekologisuuteen.

Varsinaiset turistikohteet ja museot jäivät tällä kertaa pääosin väliin, mutta kivoja katuja ja kauniita rakennuksia tuli vastaan kaikkialla.

Matka-ajankohtamme oli syyskuun loppu, joten ainakin päiväsaikaan kahviloissa ja ravintoloissa oli hyvin tilaa. Kahvi on tietenkin Italiassa loistavaa ja joimme sitä lähes aina, kun siihen löytyi pieninkin tekosyy.

Kaupan seinä oli eläväinen.

Torinosta löytyy kivoja pieniä marketteja. Täältä poikani kävi argentiinalaisen ystävänsä innoittamana ostamassa Mate-kupin ja teetä - minä tyydyin kuvaamaan värikästä nurkkausta.

Po-joki

Hotellimme/poikani asunto oli kävelymatkan päässä Monte dei Cappucinin kukkulasta ja siellä kävimme ihailemassa näköaloja ja syömässä. Kukkulalla sijaitseva kirkko ja museo jäivät käymättä, mutta pitänee kurkistaa niihin seuraavalla kerralla.

Kukkulalla sijaitsevassa ravintolassa minä ja tyttäreni valitsimme kesäkurpitsasta ja munakoisosta valmistetun aterian. Poikani valinta oli lammas.

Hauskana sattumuksena viereisessä pöydässä istuva aasialaisturisti kysyi olemmeko mahdollisesti Suomesta. Hän oli käynyt useampaan otteeseen työmatkalla Suomessa noin 15 vuotta sitten ja arveli tunnistavansa kielen, jota puhuimme.

Po-joen ympäristö oli viihtyisä ja kuljeskelimme myös sen vieressä olevassa Parco de Valentinon puistossa.

Aikuinen tyttäreni rakastaa photobombailla mun valokuvia ja kostona julkaisen yhden puistossa otetun 😁 . 

Puistossa pysähdyimme iltadrinkeille. Joen varrella oli useampikin baari, tanssiklubi ja ravintola sekä juhlimisen vastapainoksi näkyi myös soutu- ja urheiluklubeja.

Söimme yhden illallisen ravintolassa, jonka erikoisuutena on täytetyt perunat. Poikani tiesi, että paikka on suosittu ja sinne kannattaisi varata pöytä, mutta päätimme kokeilla onneamme. Olimme liikkeellä sen verran ajoissa, että saimme pöydän juuri ja juuri. Ravintolan nimeä en valitettavasti muista.

Minä tilasin sen illan erikoisannoksen, jossa perunan täytteenä oli kurpitsasosetta, pähkinöitä ja mozarellajuustoa. Jälkiruuaksi söin suklaajuustokakun.

Syömisen jälkeen saimme pyynnöstä pöytäämme laskun, mutta kukaan ei tullut vastaanottamaan maksua. Pitkään odottelimme, kunnes kävi ilmi, että lasku pitää maksaa erikseen kassalla. Kuten sanottu, ravintola oli suosittu ja se näkyi myös maksamista jonottaessa.

Jonotusta ruuan maksamiseen.

Seuraavana aamuna teimme ex tempore matkan Genovaan ja Portofinoon, mutta siitä seikkailusta tulee ihan oma juttu tuota pikaa.

 

Autoreissulla yritimme löytää Genovan keskustaan... mutta tästä siis lisää seuraavassa postauksessa.

Kuten alussa jo mainitsin, lähti paluulento Suomeen Linaten lentokentältä. Tälle kentälle ei ollut Torinosta suoraa bussi- tai junayhteyttä, joten matkasimme ensin junalla Milanon keskusrautatieasemalle ja sieltä aseman edestä löytyi lähteviä busseja Milanon eri lentokentille.

Junaliput ostimme sovelluksen kautta edellisenä iltana.

Torinossa matkustimme ensin raitiovaunulla Porto Nuovon juna-asemalle ja sieltä sitten junalla Milanoon. Junamatka kesti noin tunnin.

Juna oli siisti ja ainakin meidän vaunumme oli lähes tyhjä.

Milanon päärautatieasema (Milano Centrale) on Italian toiseksi suurin.

Rautatieasemalta löytyi selkeät opasteet bussipysäkeille ja vielä erikseen oli opasteet Malpensan ja Linaten lentokenttien suuntaan kulkevien linja-autojen luokse. 

Matkatavaroiden nostaminen auton tavaratilaan toimi itsepalveluperiaatteella kuljettajien tarkkaillessa tilannetta lähietäisyydellä.   

Edessä kolmen tunnin lento Helsinkiin

ja Suomeen laskeuduimme juuri sopivasti auringonlaskun aikaan.