Lissabon helmikuussa

Tammikuun puolivälissä alkoi toden teolla tympimään tämän talven harmaus ja kun puolisokin on ollut poikkeuksellisen pitkiä aikoja ulkomailla työprojektin tiimoilta, alkoi mieli kaipaamaan kesäisempiin tai ainakin keväisempiin maisemiin. Puhelu tyttärelle ja pian olimmekin jo varaamassa lentoja Lissaboniin. Minä en ole käynyt täällä koskaan aikaisemmin ja tyttäreni kävi joskus teini-iässä, kun hänen ystävänsä perhe asui Portugalissa pari vuotta.

Lento Lissaboniin kesti lähes viisi tuntia. Portelan lentoasema on vanha ja vaikutti vähän sekavalta. Lentokentältä löysi onneksi kohtalaisen helposti ulos opasteita seuraamalla, mutta paluulennolle lähtiessä oli turvatarkastuksen löytäminen hankalaa ja sinne joutui kävelemään monen mutkan kautta.

Lentokentältä Lissabonin keskustaan pääsee helposti metrolla. Lentoaseman automaatista ostimme matkakortit ja latasimme niihin ihan arviosta 10 €, koska ei ollut mitään käsitystä paljonko yksi matka maksaa. Itse kortin hinta oli 0,50 € ja siihen olisi voinut ladata mm. kertamatkoja tai 24 h voimassa olevan lipun. Automaattien vierellä päivysti henkilökuntaa auttamassa ja lippuja olisi voinut ostaa myös palvelutiskiltä. Ajan mittaan kävi ilmi, että yksi matka maksoi noin 1,70 € ja sama lippu kävi metron lisäksi ainakin bussiin ja Tejo-joen ylittävälle lautalle.

Yövyimme My Story Hotel Augustassa, joka sijaitsee loistavalla paikalla Baixan kaupunginosassa aivan

Rua Augustan kävelykadun ja Arco da Rua Augusta-portin naapurustossa. Hotellin omilta sivuilta löytyi sillä kertaa halvimmat hinnat, koska tammikuussa varatessa sai huoneen kampanjahintaan -10 %.

Hotelliaamiainen maksoi erikseen, mutta kyllä valikoimaa oli sen 14 €:n edestä.

 Arco da Rua Augusta -portti kävelykadun suunnasta.

Illalla ehdimme tutustua jo vähän kaupunkiin ja jo heti seuraavana aamuna suuntasimme kohti Cais do Sotren lauttaterminaalia ja matkasimme Tejo-joen yli Almadan kaupunkiin. Siellä kohteena oli Lissabonin keskustaankin näkyvä Kristus-patsas Costa Rei. Lauttamatka kesti noin 10 min ja maksu onnistui lentokentältä ostamallamme lipulla. Yhdensuuntainen matka vähensi lipun saldoa 1,70 €.

Kristus-patsaan juurelle olisi päässyt myös linja-autolla, mutta päätimme kävellä. Matkaa ylös oli 2,5 kilometriä ja hiki tuli jyrkkiä katuja tallatessa - harmi, ettei tullut otettua yhtään kuvaa niistä mäkisimmistä kohdista. Ei ollut kuitenkaan liian raskasta ja kävelemällä löydettiin muun muassa alla olevissa kuvissa näkyvä mielenkiintoinen hautausmaa.

Patsaan juurella nautimme kahvit ja sitten kohti lippuautomaattia ja hissillä ylös. Ihan viimeiset metrit noustiin jyrkkiä portaita pitkin tasanteelle.

28-metrinen patsas seisoo 82 metriä korkean jalustan päällä ja näkymät alas ovat hienot.

Näistä kaupunkikuva on otettu patsaan huipulta ja kuva sillasta sen juurelta.

Alas palatessa tuli vastaan vielä sievä kirkko, jonka sisälle oli pakko kurkistaa.

Ja takaisin Lissabonin keskustaan.

Viihtyisiä ravintoloita löytyy paljon ja tässä Vila Bica-nimisessä paikassa nautimme juustoja ja viiniä. Ravintolan vierestä kulki myös turisteja kuljettava raitiovaunu, jonka päätepiste on suosittu valokuvauspaikka.

Seuraavana päivänä löysimme tämän klassisen kuvauspaikan, joka tunnetaan nimellä Pink street.

Lissabonin rakennukset ovat kauniita, mutta osittain aika ränsistyneen näköisiä. 

Parque Eduardo VII puisto

Reilu kahden kilometrin päässä hotellista sijaitsee Lissabonin pääpuisto Parque Eduardo VII ja sinnekin kuljimme kävellen. Täällä pääsimme tukemaan taideopiskelijaa, joka otti polaroid-kuvasta 2 € + opintoja rahoittaakseen toiset 2 €. Meillä ei ollut tasarahaa ja 10 minuutin odottelun jälkeen nuori mies palasi vaihtorahat mukanaan ilahtuneena siitä, että olimme jaksaneet odottaa.

Puiston ympäriltä löytyi hienoja vanhoja rakennuksia ja vielä hienompia ravintoloita, joista yhden - meille vähän liian kalliin - ulkoterassilla nautimme virvokkeita ihan vaan siksi, että oli loma 🤴.

Sunset-jokiristeily

Tyttären hyvä idea oli "Sunset" -jokiristeily.

Vene oli pieni ja vain osittain katettu, mutta kiva oli tunnelma. 1,5 h ajelun hinta oli 14 €/hlö ja siihen kuului pieni pullo viiniä tai olutta tai coca colaa sekä dj, joka soitti musiikkia aika liian lujaa.

Santa Justan hissi

Santa Justan hissi näköalatasanteineen sijaitsee Bairro Alton kaupunginosassa hotelimme lähettyvillä. Hissin yhdensuuntainen hinta näyttää olevan 2,80 € ja jos haluaa meno-paluun, niin maksaa 5,30 €. Sinne näköalatasanteelle pääsee myös ihan ilmaiseksi vähän ylempää kävellen.

Carmon arkeologisen museon seinän vierestä on kulkureitti suoraan näköalatasanteelle. 

Matkan ainoana sadepäivänä lähdimme linja-autolla tutustumaan lähellä Eduardo VII puistoa sijaitsevaan Banksy-museoon ja sen jälkeen yritimme vähän shoppailla pienen matkan päässä olevassa isossa ostoskeskuksessa, mutta rahaa onnistuimme tuhlaamaan ainoastaan kahviin. 

Banksy-museota voin kyllä suositella - teokset ja tarinat olivat hyvin vaikuttavia ja liikuttaviakin. Taiteilijasta löytyy tietoa mistä vaan, mutta tässä linkki Wikipedian Banksy-sivulle, jos hänen tarinansa ei ole ennestään tuttu.

Lissabonista löysimme paljon erityylisiä ruokapaikkoja - kävimme perinteisissä lounasravintoloissa, keskiaikaisessa ravintolassa sekä pienissä viini- ja tapas-baareissa. Viini oli hyvää kaikkialla. 

Tällä reissulla viivyimme neljä yötä ja kolme kokonaista päivää. Näkemättä jäivät 40 minuutin ajomatkan päässä sijaitsevat Sintra ja Cascais ja varmaan paljon muutakin, mutta tuona lyhyenä aikana ehdimme kuitenkin nähdä paljon. 

Tyttären älykellon mukaan kävelimme joka päivä 13 - 15 km ja energiaa kului, koska Lissabon on todella mäkinen kaupunki ja jyrkkiä portaitakin oli riittävästi. Sään suhteen olimme onnekkaita: enimmäkseen paistoi aurinko - yhtenä päivänä satoi - ja lämpötila oli +13 - 17 C. Tuulettomilla aurinkoisilla paikoilla tuntui välillä melkein liiankin kuumalta.

Ravintolatkin olivat mäkisestä maastosta johtuen välillä vähän vinoja. 

Olihan tämä hieno reissu tyttären kanssa; sää oli hyvä, kaupunki kaunis ja jo ensimmäisellä matkalla metrossa syntyi kivoja keskusteluja paikallisten kanssa. Pienessä täpötäydessä viinibaarissa tunnelma oli katossa ja opin vastaamaan luontevasti molempiin poskiin annettaviin "ilmapusuihin". Ja hauskasti meidät huomioitiin myös eräässä terassiravintolassa, jossa alkoi soida mm. Robin ja Behm tarjoilijan kuultua, että olemme Suomesta. 

Kaikkialla ihmiset olivat todella ystävällisiä ja avuliaita. Hyvin selvisi englannin kielellä ja sanomalla portugaliksi kiitos, obrigado.