Elämisen arkea ja matkoja

Helteet on päättyneet, illat vähän pimeämpiä ja ilmassa tuntuu taas jo syksyn tuoksu. Pitämäni loma tuli päätökseen ja olen tehnyt lähihoitajan keikkatöitä kolmisen viikkoa. Lapin ex tempore reissun  lisäksi elimme perinteisesti suomalaista kesää... pesimme mattoja veneilimme kerran kuljimme lossin kyydissä lähimatkailun merkeissä ja ruokailimme pienvenesatamassa. Ensikosketus hunajamarjoihin - maistuvat paljon mustikalta. Pari vuotta kestänyt projekti "kukkaniitty" onnistui vähän aikaisempia vuosia paremmin, mutta edelleen näyttää enemmän yritykseltä kasvattaa rikkaruohoja. Ympärillä olevien kivien tarkoitus on estää epähuomioissa tapahtuva ruohonleikkurilla yli ajaminen. Kuumien säiden takia ei ole tullut yhtään kesäkurpitsaa. Tai lähinnä liian kastelun ansiosta kesäkurpitsat surkastuivat, koska tajusin liian myöhään, että vaikka päällismulta oli kuiva, niin syvemmältä multa on ollut koko ajan märkää. Onneksi edes tomaattien kasvatus näyttää onnistuneen, vaikka vielä ei ole...

Pallastunturilla hikoilun jälkeen ajoimme 15 kilometriä Punaisenhiekan rannalle. Minä arvelin jopa uivani, mutta miehestäni olin varma, että hän ei veteen mene. Navigaattorin avulla reitti löytyi helposti, mutta ainoa varsinainen tienviitta oli vasta rannalle johtavan polun kohdalla. Muutama kilometri ennen rantaa asfalttitie oli muuttunut kuoppaiseksi hiekkatieksi. Polun alkupään opastetaulu. Pysäköimme automme tien varren levennykselle ja kävelimme noin 700 metrin matkan sorapolkua rannalle. Polku ja koko alue on esteetön.  Rannalta löytyy erikseen merkittynä muutama telttapaikka, päivätupa, nuotiopaikka ja kuivakäymälä. Paikalla oli paljon muitakin, mutta hyvin ovat rajautuneet pois kuvista. Uskaltauduin myös uimaan. Vesi oli kylmää ja järvi niin matala, että vaikka kahlasin kuinka pitkään, aina vaan vesi ulottui vähän polvien yläpuolelle. Lopulta kastelin itseni matalassa vedessä, koska jalkoja alkoi jo pakottaa. Uin pariin otteeseen muutaman vedon ja takaisin rannalle piti pa...

Lämmintä oli luvassa +25 C, mutta ajoimme kuitenkin Leviltä Pallastunturille tarkoituksena pääsääntöisesti maisemien katselu. Hotelli Pallastunturin parkkipaikka oli täynnä paitsi autoja niin myös poroja. Kuljimme loivasti ylämäkeen johtavaa polkua, koska tässä kuumuudessa mäkiset näköalat kiinnostivat enemmän kuin alempana kulkeva patikointireitti.  Kahden huipun välistä erottui pieni valkoinen lumikasa ja näkyi myös se edellä mainittu patikointireitti.  Tauko   Löysimme etsimiämme näköaloja, mutta myös paarmat ja hyttyset löysivät meidät - viikon kestävällä Lapin reissulla ei niitä tähän asti ollut näkynytkään. Löydä kuvasta porot. Mieheni jalka oli edelleen vähän kipeä ja minä kuljin välillä edessä päin kurkkimassa löytyisikö jonkun mutkan jälkeen tuo kaukaisuudessa näkyvä potentiaalinen näköala vai tuleeko seuraavan mutkan jälkeen aina vain uusi mutka. Eräältä pariskunnalta siitä kysyinkin ja heidän mukaansa 300 - 400 metrin päästä avautuisi mukava maisema. Koska puol...

Luoston korkeimmalle huipulle, Ukko-Luoston laelle ja siellä olevalle sääasemalle, pääsee muun muassa nousemalla 575 porrasta.  Reitti lähtee Santa's Hotel Auroran vieressä olevalta Luoston portilta, jonka infotauluista löytyy tietoa muun muassa Luoston kansallispuistosta sekä erilaisista pyöräily- ja lumikenkäreiteistä. Kilometrin verran kuljetaan tasaista sorahiekkapolkua metsän keskellä ja reitin loppupätkää reunustavat kivilohkareet. Sitten jo päästäänkin portaille ja kiipeäminen voi alkaa. Mieheni ei ollut varma pystyykö kävelemään kipeän jalkansa takia ylös asti, joten hän jäi kulkemaan hiljakseen ja sanoi kääntyvänsä takaisin, jos jalka kipeytyy lisää. Minä jatkoin itsekseni vähän reippaampaa tahtia. Portaiden yläpäässä syke oli korkea ja reidet tulessa.  Jonkin matkaa portaiden loppumisen jälkeen oli takana upeat maisemat...  ...ja edessä pitkä nousu. Vielä vaan matka jatkui ylöspäin ja itse olin sekä hengästynyt että hikinen - lämmintä oli +24 C.  Kivisten p...