Helsingissä Moulin Rouge, kävelyä ja panttilainaamo

Alkutalven harmaudessa tuli tunne, että pitäisi saada välttämättä jotain piristystä ja pian olinkin varannut kuukauden päähän minulle ja ystävälle liput Helsingin kaupunginteatterin Moulin Rouge musikaaliin.

Odotuksen jälkeen koitti viimein teatteripäivä ja matkustimme junalla Helsinkiin - molemmat vähän eri suunnista. Hotelliin majoittumisen ja myöhäisen lounaan jälkeen olimme valmiit lähtemään kohti Helsingin kaupunginteatteria. 

Tyttäreni asui Helsingissä muutaman vuoden ja liikuin silloin julkisilla yleensä ainoastaan häntä seuraten. Lähijunilla kuljin Etelä-Haagasta keskustaan ja takaisin omatoimisesti, mutta metrolla, linja-autolla ja ratikalla yksin kulkeminen on ollut aika vierasta. Tai eihän se kulkeminen vierasta ole, mutta se, että löydän HSL:n sovelluksesta oikeat linjat ja pysäkit, tuotti tällä kertaa ongelmia - etenkin, kun meille tuli teatteriin vähän kiire. Olin niin HSL-sovelluksen lumoissa, etten tajunnut miettiä yhtään omilla aivoillani ja kuljimme välillä ympyrää yrittäessäni seurata sovelluksen karttaa. Lopulta kuitenkin seisoimme oikealla pysäkillä ja pääsimme oikeaan raitiovaunuun. Tämä oli varsinainen "maalainen kaupungissa" -hetki omalla kohdallani 😅.

Itse musikaali oli hieno ja meillä oli loistavat paikat, vaikka näytös oli jo lippujen ostovaiheessa lähes loppuunmyyty. Juoni ei ollut minulle etukäteen tuttu ja oli aika vaatimaton - vaikkakin myös surullinen, mutta musiikki, laulu ja tanssi veivät mennessään. Ja tietysti, koska on kyseessä Suomen suurin ammattiteatteri, oli kaikki kulisseja myöten korkeatasoista. Esityksessä oli mukana myös liveorkesteri.

Ennen teatteria söimme lohirisotot päärautatieasemalla sijaitsevassa ravintola Oliviassa.

Musikaaliesityksestä palasimme keskustaan taas raitiovaunulla ja kävimme kurkistamassa miltä näyttää Stockmannin jouluikkuna. Tänä vuonna teemana oli Muumit 80 vuotta.

Olimme Helsingissä ainoastaan yhden yön, mutta seuraavana päivänä ennen junan lähtöä oli vielä aikaa käyskennellä kaupungilla. Taivas oli koko päivän harmaa, mutta tunnelmamme oli aurinkoinen.

Merikylpylä Allas Sea Pool oli auki.

Kampin kappelissa kävimme tutustumassa Sieluntila-teokseen, jonka on luoneet Mikko Kuustonen, Jukka Perko, Mirkka Paajanen ja Mikko Hassinen. Sen kerrottiin olevan "soiva meditatiivinen teos, joka kutsuu hiljentymään ja hengittämään arjen kiireiden keskeltä musiikin ja harmonisen visuaalisen maailman äärelle". Rauhoittunein mielin poistuimmekin sieltä takaisin kaupungin hälinään.

Kappelissa mieli rauhoittui siellä kaikuvan meditatiivisen musiikin ja kattoon heijastetun valoteoksen ansiosta.

Vielä jaksoimme kävellä Finlandia talolle, jonka kahviossa nautimme leivoskahvit. Siellä on vielä jonkin aikaa Jukka Rintalan Showroom ja itse Jukka Rintala näkyi myös paikalla.

Mandariinileivos kahvilla

Yövyimme Scandic Grand Central hotellissa, joka sijaitsee täydellisellä paikalla päärautatieaseman ja Kansallisteatterin välissä. Hotellissa oli valittavina alkuperäisen osan "vanhanajan" huoneita ja uudisosan moderneja huoneita. Nyt tuli valittua huone uudesta osasta, jonne kulku oli ulkokautta sisäpihan läpi. Seuraavalla kerralla haluan kokeilla vanhaa puolta, joka kuvissa näyttää hienolta ja ainakin nyt huoneita varatessani olivat samanhintaisia.

Pääsisäänkäynti

Hotellin sisäpiha

Kulkureittimme uudelta puolelta vastaanottoon.

Sisäänkirjautuminen hotelliin onnistui myös itsenäisesti ja sitä piti kokeilla. Hotellitietojen mukaan huoneeseen pääsee klo 16, mutta tekstiviesti valmiista huoneesta tuli ennen klo 14. Sisällä aulassa piti vielä näprätä siellä olevan laitteen kanssa, jotta sai avaimen huoneeseen. Henkilökunta kävi tarkistamassa henkilöllisyystodistuksen.

Huoneemme oli viihtyisä, vaikka näkymä ikkunasta rajoittuikin vastakkaisen puolen hotellikäytävään. Huomasimme ihan sattumalta, että huoneessa oli säädettävät vuoteet, mutta säädintä ei tullut kokeiltua.

Aamupalan hinta taisi olla 14 € ja valikoimaa oli riittävästi.

Koska kullan hinta on korkea ja minulla oli tarpeettomien kultakorujen lisäksi myös ylimääräisiä Kalevala-koruja, yhdistin Helsingissä vierailuun myös piipahduksen Helsingin Pantin toimitiloissa. Panttitoimistojen pääasiallinen toimiala on tietysti rahan lainaaminen, mutta voi sinne mennä myös pelkästään myymään tai ostamaan.

Ihan hyvin olisi koruista maksettukin, mutta tällä kertaa en saanut euroakaan, koska harmikseni mukana ei ollut sopivaa henkilöllisyystodistusta. Yrityksen sivuilla mainittiin, että ajokortti käy, mutta omani malli olikin liian vanha ja sitä ei sitten hyväksyttykään. En ollut ottanut mukaani passia, joten on tehtävä joku kerta ihan uusi reissu passin kanssa. Sain kuitenkin lohdutukseksi heijastimen, huulirasvan ja suklaakarkin, joka kuvanottohetkellä oli jo syöty 😅. Pidän uusista kokemuksista ja tämähän oli myös sellainen.

Sitten takaisin kotia kohti...

Neljän tunnin IC junassa matkustamisen jälkeen vietin vielä tunnin ainoana asiakkaana pienessä viihtyisässä Bistro-kahvilassa ennen viimeistä paikallisjunaa. Asemalle palatessani tunnelma oli vähän aavemainen, koska juuri sillä hetkellä ei näkynyt ketään muita ja sää oli sumuinen.

Myöhäisen ajankohdan vuoksi kupissa oli tällä kertaa kahvin sijasta kaakaota.