Harmaan päivän "my day"

Eilen aamulla heräsin puhelimen soittoon klo 6:30 ja toisessa päässä kysyttiin pääsisinkö tulemaan töihin suunnilleen saman tien - teen siis keikkaa lähihoitajana. No pääsin ja olin työpaikalla jo klo 7:15, koska työmatkaan kuluu autolla alle 10 minuuttia. Ennen töihin lähtöä ehdin syödä voileivän ja juoda pikaisesti kupin kahvia. 

Tuommoinen pikaherääminen ja äkkilähtö ei oikein sovi minulle ja tuntui, että heräsin oikeasti vasta jossain kohdin keskellä työpäivää. Aamulla oli vähän pakkasta ja päivällä sää oli aurinkoinen, mutta töiden jälkeen alkoi jo hämärtää ja ehdin nauttia auringosta ainoastaan työpaikan ikkunalasin läpi.

Tänään heräsin hyvien yöunien jälkeen harmaaseen päivään. Melkein joka postauksessa mainitsen, että puoliso on työmatkalla ja niin hän on nytkin - koko syksy menee rytmillä kaksi viikkoa ulkomailla ja viikko kotona, mutta näihin erimittaisiin työmatkoihin olen jo tottunut 30-vuotisen yhteiselomme aikana ja nyt on pitkästä aikaa tämmöinen pitempikestoinen rupeama.

Nyt heräilin rauhassa, laitoin tulet takkaan ja keitin kahvit. Koska ulkona satoi välillä räntää ja oli tuulista, ei ulos meneminen oikein kiinnostanut, mutta lopulta kävelin hiljakseen 300 metrin päässä olevalle rannalle ja takaisin - sainpa keuhkoihin edes vähän raitista ilmaa.

Jänis oli piipahtanut pihalla.

Tästä sunnuntaista tuli ihan laiskottelupäivä - en jotenkin jaksanut tehdä mitään järkevää. Olisin voinut imuroida ja lukea vaikka edessä oleviin lääketentteihin, mutta ehkä sitten huomenna.

Päivän aikana kulutin erilaisia kirjoja ja kuvan taustalla näkyy lattialle unohtunutta todistusaineistoa siitä, että myös venyttelin.

Lounaaksi kanawokkia.

Päiväkahvi tällä kertaa ihan pavuista.

Tämän päivän ainoa "tuottoisa" työ oli puiden hakeminen liiteristä.

Viikko sitten ulkona näytti tältä ja olo oli huomattavasti energisempi.