Miten tempauduin blogikirjoittamisen maailmaan

Kahvia kuluu, pään sisällä lentelee ideoita ja näppäimistö sauhuaa... No ei minun kohdallani - paitsi, että kahvia kuluu. Blogitekstin aikaansaaminen on minulle välillä hidasta puurtamista ja joskus sujuu nopeammin - kirjoitan lauseita, asettelen pilkkuja, korjaan kirjoitusvirheitä ja mietin hetken. Ei hyvä... ja taas muokkaamaan. Kuvien valinta ja asettelu on ihan oma juttunsa. Ensin on ihan liikaa kuvia ja tekstin edistyessä ne vähenevät ainakin puolella. Sitten vielä pari päivää miettimistä ja oikolukua ja asioiden tarkistusta. Googlettamisessa kuluu välillä aikaa, koska haluan, että asiatiedot on oikein.

Jos olen käynyt jossakin reissussa, niin ei tarvitse miettiä aihetta. Blogin nimeen olen valinnut myös sanan "arki" ja siitä kirjoittaminen on jo vähän vaikeampaa, koska päivät rullaavat aika samaa rataa. Lopulta aiheita kuitenkin joskus putkahtelee ja yritän saada niistä tekstejä.

Oma kirjoittamiseni alkoi vuoden 2021 alussa, kun olimme muuttamassa mieheni töiden vuoksi pariksi vuodeksi Etelä-Koreaan. Piti miettiä miten saisin aikani kulumaan ihan vieraassa maassa ja kulttuurissa sillä aikaa, kun puoliso on päivät töissä. Blogiajatus putkahti jostakin. En muista olinko edes lukenut yhtään blogitekstiä, mutta yleensäkin kirjoittaminen on kiinnostanut minua. Sitten vaan aloin harjoittelemaan. Ainiin...nyt muistan, että mietin näissä kirjoitushommissa aluksi vähän myös rahan ansaitsemista, mutta sehän ei ole toteutunut millään tavalla.

Siellä se elämäni ensimmäinen blogi pyörii vieläkin Bloggerin syövereissä ja kuvassa sen ihan ensimmäiset lauseet. 

Sain kahden vuoden aikana kirjoitettua 99 postausta. Tämän blogiharrastuksen ansiosta opin arkielämän lisäksi paljon myös Etelä-Korean yhteiskunnasta ja kulttuurista, koska moniin postauksiin piti etsiä paljon tietoa.

Tekstiä olisi tullut enemmänkin kuin 99 kpl, mutta elimme silloin vielä Covid-19 "kulta-aikaa" ja jouduin olemaan Etelä-Korean tiukempien koronavaatimusten, karanteenien, rokotusten, oman koronaan sairastumisen, alkaneen Ukrainan sodan (Finnairin Venäjän yli kulkeneet lennot peruttiin ja reititettiin uudelleen) ja muutamien oman elämän tapahtumien vuoksi paljon Suomessa, joten ei ollut Etelä-Koreaan liittyviä tarinoita kirjoitettavaksi - tietysti olisin ihan muutenkin ollut mielelläni puolison kanssa samalla mantereella. 

Kun palasimme vuoden 2022 loppupuolella takaisin Suomeen, jäi vielä polte kirjoittamiseen ja jatkoin tämän uuden blogin kanssa. Yritin tässä miettiä, miksi aloitin aivan uuden enkä vain yksinkertaisesti muuttanut vanhan blogin nimeä. Sitten muistin, että Korean blogin postauksia mainostin Facebook-sivuillani ja lukijoina oli ainakin omia ystäviäni ja sukulaisiani, entisiä työkavereita sekä myös heidän sukulaisiaan ja tuttujaan, koska erilainen elämämme Koreassa kiinnosti monia - taisi joku ihan vieraskin löytää sen Bloggerin perusteella. Kuin aloitin tätä uutta, niin vähän "ujostutti", koska ei ollut mitään tiettyä aihetta ja ajattelin, että tästä tulisi jotenkin henkilökohtaisempi ja siksi en halunnut mainostaa tätä tutuille. Eipä tästä ole kuitenkaan tullut mitenkään omaa elämää syväluotaava. Vähän ajattelin myös, että tämän blogin aiheet ei välttämättä monia tuttuja edes kiinnostaisi.

Aion jatkaa tätä mukavaa kirjoitusharrastusta ja olen huomannut, että olen myös kehittynyt paljon. Lukijoiden saaminen ei ole se päätarkoitus, mutta jokainen lukija tietenkin ilahduttaa aina. Välillä postauksilla on enemmän välillä vähemmän kävijöitä ja kyllä minä vähän kuitenkin määriä seurailen. 

Näistä omista postauksista jää itselle kuitenkin päiväkirjamainen jälki oman elämän tapahtumista ja etenkin Etelä-Korean blogitekstejä lueskelen välillä ja ihmettelen, että saimme kokea kaiken senkin.