Saariselkä - Kuukkelilenkki

Kuvassa vähän kuin "behind the scenes".

Vierailimme ihan ensimmäistä kertaa Saariselällä ja siellä siksi, koska emme ole aikaisemmin käyneet Koillis-Lapissa. Tutustuimme itse Saariselkään ja piipahdimme myös Inarissa. Viivyimme täällä ainoastaan kaksi yötä ja kävimme varsinaisesti patikoimassa ainoastaan tämän kerran.

Urho Kekkosen kansallispuiston patikointireittejä tutkiessa kiinnosti eniten Kuukelilenkki, koska sieltä tuntui löytyvän ainoa näköala ja reitti oli pituudeltaan meille sopiva. Myös matkustusajankohdan helteet vaikuttivat suunnitellun reitin pituuden valintaan.

Kuukkelilenkin lähtöpaikka on Tankavaaran pysäköintialue, jonne on matkaa Saariselän keskustasta noin 30 kilometriä. Olimme paikalla klo 9 aikaan ja parkkipaikka oli silloin lähes tyhjä. Aivan vieressä on myös Tankavaaran Kultakylä, joka varmaan veti porukka tätä patikointireittiä enemmän.

Reitit on merkitty selkeästi ja me seurasimme oranssipohjaisia käpyjä. Opastetaulussa lukee 6 kilometriä, mutta koska loppumatkan suolla kulkevaa reittiä on lyhennetty, on oikea kilometrimäärä viisi.

Suositeltava kulkureitti on vastapäivään ja reitin kierrettyämme selvisi myös syy: Pikku-Tankavaaran huipulle johtava polku on jyrkkä ja kivikkoinen ja se on helpompi/turvallisempi kiivetä ylös kuin tulla alas.

Merkki muistuttaa oikeasta kulkusuunnasta. Me kuljimme tämän merkin ohi onneksi vasta paluumatkalla ja se jäi selkämme taakse.

Alkumatka oli tasaista polkua. 

Reitin alkupäässä voi nähdä toisen maailmasodan aikaisen saksalaisen Schutzwal-puolustusaseman jäänteitä sekä maanpinnalle rakennetun jäljennöksen sodanaikaisesta korsusta.

Osan reittiä kuljimme juurakoiden yli.

Kuukkelilenkin alkuosa on yhteinen Sotahistoriapolun ja Koppelolenkin kanssa ja kulkee keskellä mäntymetsää. Onneksi oli ollut niin kuivaa, että hyttyset eivät paljonkaan vaivanneet - ainoastaan parissa kosteammassa kohdassa niitä vähän parveili.

Kun Kuukkelilenkki eroaa Koppelolenkistä, alkaa noin 1,5 kilometrin jyrkähkö ja vähän kivikkoinen nousu. Mäki oli kohtalaisen raskas meille keskivertokunnon omaaville ja +22 asteen lämpö sai hien valumaan.

 

Lopulta saavutimme huipun ja näköalat palkitsivat. Aikaa meiltä kului tähän 40 minuuttia rauhassa kulkien.

Tornista on hienot näkymät kansallispuiston tunturialueille.

Helteessä kiipeäminen toi terveen värin kasvoille ja otti sen verran voimille, että tauko oli todella tarpeen.

Ja sitten taas matkaan...

...kivikkoisen huipun yli ja siitä pikkuhiljaa alas päin.

Nuoli ohjasi kääntymään uudempien pitkospuiden suuntaan ja se lyhensi matkan viiteen kilometriin.

Suon yli kuljettiin pitkospuita pitkin eikä täälläkään ollut hyttysiä. Matkan ajan vastaan tulleissa opastetauluissa näkyi koko ajan reittien kokonaispituudet - ei jäljellä oleva matkaa.

Loppureitti kulki Koppelopolun merkkejä seuraten.

Noin 4,5 kilometrin kohdalla on kota ja nuotiopaikka, mutta me taivalsimme pysähtymättä vielä loppumatkan suoraan lähtöpisteelle takaisin.

Reitin kulkuajaksi on kansallispuiston nettisivuilla merkitty 2 - 3 h, mutta meiltä kului taukoineen tuo kaksi tuntia ja kuljimme aika rauhallista vauhtia. Viimeisen kilometrin aikana olo oli jo tosi väsynyt eikä vähiten hellesään takia, mutta tietysti kuntokin voisi olla parempi.