Pallasjärven Punainenhiekka

Pallastunturilla hikoilun jälkeen ajoimme 15 kilometriä Punaisenhiekan rannalle. Minä arvelin jopa uivani, mutta miehestäni olin varma, että hän ei veteen mene.

Navigaattorin avulla reitti löytyi helposti, mutta ainoa varsinainen tienviitta oli vasta rannalle johtavan polun kohdalla. Muutama kilometri ennen rantaa asfalttitie oli muuttunut kuoppaiseksi hiekkatieksi.

Polun alkupään opastetaulu.

Pysäköimme automme tien varren levennykselle ja kävelimme noin 700 metrin matkan sorapolkua rannalle. Polku ja koko alue on esteetön. 

Rannalta löytyy erikseen merkittynä muutama telttapaikka, päivätupa, nuotiopaikka ja kuivakäymälä.

Paikalla oli paljon muitakin, mutta hyvin ovat rajautuneet pois kuvista.

Uskaltauduin myös uimaan. Vesi oli kylmää ja järvi niin matala, että vaikka kahlasin kuinka pitkään, aina vaan vesi ulottui vähän polvien yläpuolelle. Lopulta kastelin itseni matalassa vedessä, koska jalkoja alkoi jo pakottaa. Uin pariin otteeseen muutaman vedon ja takaisin rannalle piti palata jo lähes juoksuaskelin ennen kuin sääret muuttuvat aivan tunnottomiksi.

Eväistä oli jäljellä enää energiapatukat ja nälkä alkoi olla sen verran kova, että piti jättää nämä kauniit maisemat taakse ja palata takaisin Leville ruokailemaan. Hätäpäissämme valitsimme Burger Kingin.