Kotiin Äkäslompolon kautta ja Kuerlinkan putoukset

Nähtyämme Pulmankijärven Nuorgamissa sekä Norjan Pykeijan ja Tanamunningen luonnonsuojelualueen lähdimme palailemaan pikkuhiljaa kotiin päin. 

Aamulla jätimme Nuorgamin ja Tenojoen maisemat taaksemme.

Olimme päättäneet viettää vielä pari yötä tutussa Äkäslompolossa ja jatkaa sitten hyvin levänneinä loput 700 kilometriä kotiin.

Yli 400 kilometrin ajomatkan jälkeen pääsimme Äksälompoloon, sytytimme tulet takkaan ja kävimme pitkästä aikaa saunassa (Nuorgamin mökissä saunaa ei ollut). 

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme auringonpaisteeseen, söimme puurot ja lähdimme katsomaan Kuerlinkan vesiputouksia.

Ajoimme muutaman kilometrin Ylläksentietä, jonka jälkeen käännytään oikealle Aavahelukantielle. Sitä pitkin ajetaan ihan vain hetki ja heti tien vasemmalla puolella mäen päällä olevan hevosyrityksen jälkeen onkin jo hyvä paikka jättää auto.

Olemme käyneet täällä aikaisemminkin muutamia vuosia sitten ja polku, jota pitkin silloin menimme putouksille oli muuttunut yksityistieksi ja suljettu puomilla. Emme keksineet mitään muuta reittiä, joten kävelimme vähän huonoa omatuntoa potien kuitenkin siitä - ajattelimme, että puomin tarkoitus oli estää autoliikenne.

Jatkoimme hiljakseen eteenpäin, kunnes saavuimme joen ylityskohtaan, jossa oli vuosia sitten huonokuntoinen silta. Ei ollut enää.

Tästä pääsi aikaisemmin yli siltaa pitkin.

Eipä siinä auttanut muu kuin etsiä vaihtoehtoinen reitti ja ainoa mahdollisuus oli kulkea vasemmalle ja katsoa löytyisikö sieltä joku polku.

Tästä hypättiin yli etsimään polkua

Joku poluntapainen löytyi ja pienen matkan kiipeilimme joen varressa. Lopulta saavuimme putouksen luo. 

Tiesimme, että edessä on myös pienempi putous ja tarvoimme joen varren ajoittain mutaista polkua eteenpäin.

Vähän vielä kiipeilyä...

....ja näköaloja.

Lopulta kallioiden jälkeen pääsimme perille alhaalla olevan pienemmän putouksen luo.

Kallioiden yli löysimme tielle, jota pitkin pääsimme suoraan takaisin auton luo. Urheilukellon perusteella kuljimme ainoastaan pari kilometriä, mutta aikaa siihen kului yllättävän kauan.

Olimme Ylläksellä vielä yhden yön ja aamulla alkoi kotimatka.

Kaiken kaikkiaan oli hieno kiireetön lomaviikko, vaikka pitkien etäisyyksien takia jouduimmekin istumaan autossa tuntikausia.