Seikkailuja Äkäslompolossa

Lomaviikko Ylläksellä ja haaveena oli nähdä tykkylunta ja revontulet - olemme aina aikaisemmin käyneet Lapissa joko syksyllä tai keväällä. Tällä kertaa toteutui ensimmäinen, mutta revontulista ei näkynyt merkkiäkään. 

Emme hiihtäneet tälläkään kertaa ja suunnitelmat moottorikelkan vuokraamisesta ja hyskyajelusta jäivät toteutumatta, mutta ulkoilimme kuitenkin paljon. Kahvia joimme melkein aina, kun sitä löydettiin - kuten postausten monista kuvista voi päätellä.

Olimme reissussa koulujen hiihtolomia edeltävällä viikolla, mutta väkeä riitti kohtalaisesti siitä huolimatta - ruuhkaista ei kuitenkaan ollut. Paljon näkyi ulkomaalaisia turisteja, mikä on mukava asia paikallisen turismin kannalta ja kyllä erilaisten kielten sorina kuulosti kivalta omaan korvaankin.

Ajomatka sujui taas useamman pysähdyksen taktiikalla ja käväisimme Ruotsin puolella Haaparannassa tankkaamassa edullista dieseliä - paluumatkalla teimme saman ja silloin polttoaine oli vielä vähän halvempaa.

Ajomatkan jälkeinen ilta kului rennoissa tunnelmissa.

Ensimmäinen aamu valkeni aurinkoisena ja pakkasta oli -24 C. Päätimme pitkän ajomatkan jäykistäminä lähteä liikkumaan ja patikoimme vieressä olevalle Kuertunturille. Tästä patikoinnista teen erikseen oma postauksen samoin kuin käynnistämme Levillä. Niille päiville sattuivat reissun ainoat pilvettömät päivät.

Kuertunturin maisemia

Ravintola Tuikku Levillä

Sitten takaisin Äkäslompolon maisemiin... 

 

Ulkoilimme vähän siellä täällä. Kun eteen sattui vielä yksi päivä, jolloin aurinko pilkotti edes välillä, kävimme patikoimassa Luontokeskus Kellokkaan takaa oikealla lähtevää polkua - tämä ylöspäin nouseva reitti johtaa Varkaankurun kodalle. 

Tauko Varkaankurun kodassa.
Kahvipannu ja makkarat olivat kuvauksellisia, mutta eivät ole meidän.

Pienen tauon jälkeen jatkoimme matkaa vielä vähän ylöspäin pientä, enemmänkin lumikengillä kulkemiseen tarkoitettua polkua. Sitä kävellessä jalka upposi pari kertaa syvälle hankeen. Saavuimme yhden laskettelurinteen alla olevaan kahvioon, jonka nimeä en muista (en kahvion enkä rinteen).

Kahvitauon jälkeen laskeuduimme takaisin alas. Täällä ylhäällä oli mahdottoman tuulista, mutta pian oltiin takaisin metsän siimeksessä tuulelta suojassa.

Ajoimme vielä näköalatien levähdyspaikalle katsomaan lomaviikon viimeistä auringonlaskua, sillä siitä eteenpäin taivas oli pilvinen ihan koko loppureissun ajan.

Mieheni tutki kartasta talvisia patikointireittejä ja seuraavaksi kohteeksi valikoitui Kesänkijärven kierros. Aamupäivällä pieni parkkipaikka oli lähes täynnä autoja, mutta saimme mahdutettua omamme niiden joukkoon.

Emme kiertäneet koko järveä, enkä tiedä olisiko sen ympäri edes päässyt kävellen nyt talvella. Kävelyreitit olivat hyvin ajetut ja kiva oli tallailla vaihteeksi tasaisessa maastossa. 

Kodassa maistui makkara ja osan aikaa seurana oli ranskankielinen perhe, jonka kolme vilkasta pikkutyttöä toivat kivaa säpinää pieneen tilaan.

Näköetäisyydellä kodasta on Latvamajan erämaakahvila, jossa maistui jälkiruokaletut ja mehu, mutta sieltä sai myös ruokaisampaa pikkupurtavaa. Paikka oli lähes täynnä hiihtäjiä ja patikoijia. 

Varkaankurun reitin olemme kiertäneet syksyisin, kun ei ole ollut lunta ja samalle reitille suuntasimme nyt talvellakin - sehän lähtee Luontokeskus Kellokkaan kulmalta. Harmaata oli ja ennuste lupaili lumisadetta.

Talvireitti ei kulkenut kuitenkaan yhtään syksyreitin mukaisesti ja paluumatkalla huomasin, ettei tätä Varkaankurun reittiä ole edes merkitty talvireitiksi. Kävelimme kuitenkin alaspäin johtavaa polkua ja vähän matkaa vielä järven jäällä kunnes tuli vastaan kyltti "Kesänkijärvi 2 km". Sieltä polku olisi jatkunut ties minne eikä meillä ollut käsitystä kuinka pitkän patikointimatkan jälkeen olisimme päässet takaisin automme luo. Olin varannut mukaan ainoastaan kaksi energiapatukkaa, koska "oikean" Varkaankurun reitin pituus on 4 km ja siihen eväs olisi riittänyt. Nyt teimme päätöksen kääntyä takaisin. Menomatka oli alamäkeä ja vastaavasti takaisin päin Kellokkaan luo kipusimme noin 2 kilometrin nousun.

Maisemat näyttivät mustavalkokuvilta, mutta muutamia väripilkkuja löytyi aina välillä.

Kävimme kerran Kellokkaassa valokuvanäyttelyssä ja samalla kahvilla, koska itse näyttelykin oli siellä kahvilan tiloissa. Nyt jälkikäteen en enää löytänyt mistään kuvaajan tai näyttelyn nimeä.

Tässä yksi valokuvanäyttelyn teoksista.

Vaihteeksi teetä suklaa-appelsiinijuustokakun kera.

Kellokaan kirjastosta löytyvän palapelin kokoamiseen jokainen voi osallistua. Kiva idea.

Alakerrassa oli "Runollisia taidekäsitöitä Lapista" -näyttely.

Yksi hieno auringonnousu.

Mökkitunnelmaa.

Muisto Levillä yöpymisestä.
Huom! Nämä tohvelit 
kehotettiin ottamaan mukaan pois lähtiessä.

Kotiinlähtöaamu alkoi auton putsaamisella.

Tauko Ylitorniossa.

Iissä sijaitsee H. Kuhan kalakauppa.

Kymmenen tunnin autossa istumisen jälkeen saimme liikuntaa omalla kotipihalla. Koko päivän oli satanut lunta ja oli lämpöasteita. Parin tunnin lumen työntelyn jälkeen saimme auto pihaan, matkatavarat sisälle ja sitten saunaan. Yksi naapureista teki lomamme aikana meidänkin lumityöt, mutta juuri tuona lumimyrskypäivänä heillä oli menoa toiselle paikkakunnalle.

Tämä reissu oli tässä, mutta kuten alussa jo mainitsin tämän matkan parista kohteesta tulee vielä omat postaukset myöhemmin.