Kuertunturi

-24 C ja pilvetön taivas - aika täydellinen sää kiivetä Kuertunturille ja nähdä satumaisen kauniit tykkylumen peittämät puut ihan ensimmäistä kertaa. Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin olemme käyneet Lapissa ennen tätä reissua kerran keväällä ja monena syksynä.

Mökkimme oli Kuerkaltion lomakylässä ja alueen inforakennuksen ja maantien välistä kulki polku suoraan yhdelle reitille. Metsäpolkua kävellessä ei tullut kylmä rapsakasta pakkasesta huolimatta. Ainoastaan silmälasien linssit ensin huurtuivat ja sitten jäätyivät, minkä jälkeen lasit joutivat reppuun.

Vasta polulta sivuun astuessa tajuaa miten paljon on lunta. Tässä yllätyttiin, kun mieheni jalka humpsahti syvälle hankeen hänen kiertäessään polun päälle taittunutta puun rankaa. Onnekseni minä oli juuri päässyt alittamaan sen polun kohdalta.

Maisemat olivat kuin sadussa eikä matka meinannut edetä niitä ihaillessa. Polut olivat hyvin tamppautuneet monien jalkojen alla, mutta nousu oli ajoittain jyrkkä - tietysti, koska matkattiin tunturin laelle. Hyvin selvisimme ihan tavallisilla kengillä, vaikka jyrkimmissä kohdissa lumikengistä olisi ollut apua.

Noin 2,3 kilometrin ja melkein tunnin kulkemisen jälkeen saavutimme Kuertunturin huipun. Ylhäällä oli kova tuuli ja vaikka metsän siimeksessä ei tuntunut kylmältä, niin täällä tuntui. 

Useimmista ottamistani kuvista voisi luulla, että saimme olla tunturissa yksinämme, mutta paljon oli aurinkoinen sää houkutellut muitakin patikoijia, lumikenkäilijöitä ja hiihtäjiä - etenkin paluumatkallamme oli poluilla paljonkin vastaantulijoita.

Vielä yksi selfie ja alettiin laskeutumaan takaisin alas

Oli niin kaunista, että tuli otettua ihan liikaa valokuvia.

Kahvitauko tuulelta suojassa. Kasvot on saaneet pakkasesta ja patikoinnista johtuen terveen värin.

Alaspäin kulkeminen on helpompaa ja nopeampaa kuin nousu, mutta minä vein alastulon vähän uudelle tasolle ja laskettelin välillä jyrkimmissä kohdissa alas perinteisellä tyylillä. Puoliso ei tähän sortunut, vaan tallusteli polun reunoja pitkin.

 Loppumatkasta aurinko painui jo matalammalle ja luonto sai taas vähän uuden värisävyn.

Tämän polun päässä oli meidän päätepysäkki ja seuraavana aamuna suuntasimme naapurikuntaan.
Siitä sitten lisää seuraavassa postauksessa.