Lofooteilla

Edellisessä postauksessa oltiin Matkalla kohti Lofootteja  ja nyt olemme päässeet ihan perille asti. 

 Kabelvåg - Sandvika Camping

Olimme varanneet mökin paikasta Sandvika Camping ja odottelimme luvattua tekstiviestiä sisäänkirjautumisohjeista, koska henkilökunta on paikalla yleensä ainoastaan aamupäivisin. Viestiä ei kuulunut ja päätimme lopulta mennä paikan päälle kyselemään. Onneksi henkilökuntaa oli toimistossa, muuten olisimme saaneet odotella viestiä hyvinkin pitkään - kävi ilmi, että olimme varanneet majoituksen epähuomiossa vasta seuraavalle päivälle. Asiakaspalvelu oli loistavaa ja vapaita mökkejä oli sen verran, että saimme majoituksen saman tien.

Mökkikahvit hienoissa maisemissa

Rivitalomökistä oli hieno näköala merenpoukamaan. Meillä oli sen verran tuuria, että mökin edessä oleva matkailuvaunupaikka oli tyhjillään lähes koko oleskelumme ajan. Mökki oli muuten ihan perusmökki - ei paljon mitään ylimääräistä, mutta kaikki tarvittava kuitenkin.

Näköala mökin edessä olevalta asuntoautopaikalta, joka oli siis tyhjänä lähes koko ajan - vasta viimeisenä iltana tuli auto peittämään näkymää.

Vieressä olevalla uimapaikalla oli laskuveden aikaan kivan kokoinen hiekkaranta, mutta nousuvesi peitti sen pari kertaa vuorokaudessa lähes kokonaan. Molemmissa kuvissa on sama ranta. Kerran kävin uimassa ja vesi oli kylmää.

Kabelvågin keskusta on muutaman kilometrin päässä leirintäalueelta ja torin varresta löytyi ruokakauppa, josta saimme kaiken tarvittavan.

Kabelvågin kirkko on rakennettu 1800-luvun lopulla. 

Torin ympäristöä.

Pääosin teimme ruuan itse, mutta majapaikkaan pääsyä odotellessa eksyimme thaimaalaista ruokaa myyvälle torigrillille. Myyjä vaikutti thaimaalaiselta, mutta ruuan suhteen oli vähän "oikaistu", vaikka sitä mainostettiinkin autenttisena thaimaalaisruokana. Ihan täytti vatsan kuitenkin. Kuvassa odottelen nälkäisenä ruuan valmistumista.

Kaupungin reunamilla

Henningsvaer

Kovasti mainostettu Henningsvaerin kalastajakylä oli parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä majapaikastamme. Kaikki tienvarret ja mahdolliset puskat olivat täynnä matkailuautoja, telttoja ja pikkuautoja ja arvelimme, että kylänkin mahdolliset parkkipaikat ovat täynnä. Itse olisin kävellyt siltojen yli reilu kilometrin matkan, mutta puolisoni halusi ajaa kylään asti arvioimaan tilannetta. Pysäköintipaikkoja ei kylällä näyttänyt olevan montaakaan, mutta vielä löytyi kuin löytyikin yksi tyhjä parkkiruutu - maksu hoitui helposti Easypark-sovelluksella.

Erikoinen kallion pinta.

Henningsvaer on tunnettu jalkapallokentästään.

Turskan kuivaustelineitä.

Trevarefabrikken.

Kävimme kahvilla vanhassa tehtaassa, joka toimii myös hotellina (kuvat yllä). Tässä linkki sen mielenkiintoiseen historiaan: Trevarefabrikken.no/the-story/.

Haukland beach

Hiekkarantoja Lofooteilta löytyy useampia, mutta me kävimme ainoastaan Haukland beachillä. Lähdimme liikkeelle aamulla, mutta saapuessamme oli alueen rannan puoleinen parkkipaikka täynnä ja tie oli sen verran kapea, ettei siihen voinut autoa jättää. Tien toisella puolella oli maksullinen pysäköinti ja sinne vielä lähes tyhjälle pellolle jätimme automme.

Vesi oli jäätävän kylmää, mutta muuten kyllä rannalla tarkeni.

Tältä rannalta on noin 4 kilometrin mittainen patikointireitti toiselle rannalla, mutta kuuman sään takia kävelimme ainoastaan ensimmäisen mäen ylös. Itseasiassa minulla olisi ollut intoa kiertää koko reitti, mutta en sitten itsekseni viitsinyt.

Haukland beachille ajaessamme ohitimme Viikinkimuseon, mutta päätimme käydä siellä paluumatkalla. Tämä oli virhe, koska siinä vaiheessa iltapäivää kun palasimme, museon parkkipaikalla ei ollut yhtään vapaata autopaikkaa.

Aivan Lofoottien kärkeen asti emme viitsineet matkamme aikana ajella, vaikka siellä olisi ollut useitakin näkemisen arvoisia paikkoja, joita olin miettinyt etukäteen. Patikointireititkin jätimme tällä kertaa väliin. Koska aikaa oli rajallisesti, otimme Lofooteilla olon rauhallisesti ilman kiirettä - pysähtelimme paljon ja nautimme maisemista. Alun alkaenkin oli ajatuksena mennä fiiliksen mukaan, vaikka minulla olikin alustavaa listaa erilaisista käyntikohteista. 

Oli tiedossa, että Lofoottien sää saattaa vaihdella nopeastikin, mutta meillä oli tuuria ja heinäkuun toinen viikko oli aurinkoinen ja lämmintä koko ajan yli +20 C.