Matka kohti Lofootteja

Tuttavan valokuvien innoittamana päätimme suunnata tänä kesänä Lofooteille. Aloitin keväällä mielenkiintoisten kohteiden tutkimisen lukemalla muutamia aiheeseen liittyviä blogeja sekä liittymällä pariin Pohjois-Norja aiheiseen Facebook-ryhmään, joista saikin paljon vinkkejä. 

Matkaan lähdimme heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Suuntasimme Pohjois-Savosta ensin Rovaniemelle ja siitä sitten seuraavana aamuna Yitornion kautta kohti Kiirunaa - Ylitornion kautta siksi, koska www.trafikverket.se mukaan Ylitornio - Kiiruna välillä olisi vähiten tietöitä.

Kiiruna

Minä toimin yleensä "hotellivastaavana", mutta tällä kertaa mieheni varasi meille majoituksen Kiirunasta. Hän varasi mielestään hotellihuoneen, mutta majoitus osoittautui lopulta mökkityyppiseksi rivitalohuoneistoksi. Camp Ribanin nettisivuilla puhuttiin hotellista ja saattaa olla, että vastaanoton yhteydessä olevassa päärakennuksessa oli ihan hotellihuoneitakin, mutta alueella oli paljon näitä rivitaloja. Huoneemme oli kuitenkin siisti ja viihtyisä. Hintaan kuului myös runsas aamupala, joka tarjottiin päärakennuksen ravintolassa. 

Camp Ribanin luontoa.

Pitkän ajomatkan jälkeen jaksoimme tutustua vain vähän itse Kiirunaan; kävelimme hetken kaupugilla ja kävimme katsomassa vuosina 1909 - 1912 rakennettua kirkkoa.

Paluumatkalla Lofooteilta kotiin päin yövyimme myös Kiirunassa, mutta tällä kertaa Scandic Kiirunassa, joka sijaitsee uuden Kiirunan keskustassa (Kiirunan vanhaa keskustaa siirretään pois kaivoksen laajentumisen tieltä - lisätietoa esim, MTV:n uutissivuilta; "Kokonainen kaupunki muuttaa"). Hotelli ja koko alue oli niin uusi, että hotellin parkkihalli ei ollut vielä käytössä ja auto piti viedä väliaikaiselle parkkipaikalle tien toiselle puolelle. Hotellin ruokaravintola oli illalla täyteen buukattu, mutta onneksi hotellin takaa löytyi upouusi pieni sushia ja thaimaalaista ruokaa tarjoava ruokapaikka.

Abisko - Silverfjället

Kiirunasta ajoimme Abiskon kautta Norjan Harstadtiin. Matkalla pysähdyimme Rakkasjohkan taukopaikalle, jonka vieressä sijaitsi Silverfjälletin putous. Kiersimme ainoastaan putouksen vierellä kulkevan polun (ehkä noin 1 km pituinen) ja jatkoimme matkaa.

Putouksen luona paistoi vielä aurinko, mutta sen jälkeen sää pilvistyi. Ennen Kiirunaa maisemat olivat tylsiä, mutta Abiskon jälkeen oli jo näkemistä ja etenkin Norjan puolen tunturialueella luonto oli karun kaunista. Menomatkalla taivas oli usvainen, mutta noin viikon päästä palatessamme näytti luonto aivan erilaiselta. 

 

Yllä menomatkan pilvisiä maisemia välillä Ruotsin Abisko - Norjan Harstadt.

Alla olevat kuvat ovat paluumatkalta, jolloin tielle näkyi myös pari pysähtymisen arvoista paikkaa.

Jugoslavialaisten sotavankien muistomerkki.

Harstadt

Pari yötä viivyimme Norjan Harstadtissa, jossa sää oli enimmäkseen pilvinen ja sumuinen ja sateinen.

Ensimmäisen aamun näkymä hotellihuoneesta harmaaseen venesatamaan.

Yövyimme Thon Hotel Harstadissa, jonka huoneesta meillä oli näköala pienvenesatamaan. Vasta toisena päivänä saimme myös vuoristonäkymän, koska muina päivinä oli sumuista ja sateista. Toisen kuvan nappasin joltain kävelykadulta, kun kuljimme sateessa jaloittelemassa.

Kävimme Harstadista noin 20 kilometrin päässä olevassa Elgsnesin kylässä - taloja siellä oli vain muutama, mutta asutusta on ollut jo varhaisen kivikauden ajalta. Kylä sijaitsi niemen kärjessä ja maisemat olivat kauniit pilvisestä säästä huolimatta. 

Niityn poikki kulkeminen kielletty.

Suunnitelmissa oli, että paluumatkalla Elgsnesistä kiipeäisimme myös matkan varrella olevalle Keipen vuorelle, mutta kylästä vuorille noustessa oli niin sumuista, ettei sillä kertaa kannattanut nähdä vaivaa.

Välillä ruokatauko.

Epävarmasta säästä huolimatta palasimme myöhemmin illalla Keipenille. 

Päätöksiä päätöksiä; helpompi ja pidempi reitti vai lyhyempi ja haastavampi. Valitsimme lyhyemmän.

Alkumatka vaikutti sään suhteen kohtalaisen lupaavalta, mutta sitten nousi yhtäkkinen sumu.

Saavuttiin yhdelle näköalapaikalle 🙄.

Toinen näköalapaikka

Aina kannattaa jutella vastaantulijoiden kanssa ja saimmekin tietää, että reitti tekee ympyrän ja toisessa päässä on vähemmän sumuista ja alas näkee edes vähän. Pientä sumua oli ensin silläkin puolella, mutta yhtäkkiä sumu hävisi kokonaan.

Yhtäkkiä kirkastui.

Takaisin alas palatessamme oli jo paremmat näköalat.

Sama suunta.

Harstadtista lähdimme aamulla kohti Lofootteja 🚗.

Autolautalla matkustimme puoli tuntia Lofoottien suuntaan. Henkilökunta otti kännykällä valokuvan autojen rekisterikilvistä, joten odotettavissa on lasku joskus tulevaisuudessa.

Kun Lofootit oli nähty, ajelimme rauhassa Suomea ja kotia kohti useamman tauon turvin. Alla kuvia paluumatkasta lähinnä Ruotsin puolelta. Seuraava postaus on pelkästään Lofooteista.

Taukoja eri maisemissa.

Saukko uimaretkellä.

Tietöitä

Presidentti Bidenin vierailun takia ilmoitettiin rajavalvonnasta, mutta ei näkynyt rajalla ketään.