Yritys Äkäskeron huipulle ja Peurakaltion tallikahvila

Puoliso oli ladannut kännykkään maksullisen Ylläksen alueen patikointi- ja hiihtoreittikartan. Siitä löytyi myös Peurakaltion Tallikahvila ja tämän kahvilan perusteella suuntasimme kohti seuraavaa patikointireittiä. Meillä on välillä vähän omintakeiset valintakriteerit.

Ajomatkaa Äkäslompolosta on noin 15 km. Loppumatkan pienemmät tiet ovat sen verran kapeita, että vastaantulevaa autoa pitää väistää tien sivuun ja tässä on syytä olla väistämättä liian sivuun, koska rengas saattaa upota yllättäen syvälle lumeen. Onneksi siellä täällä on levennyksiä väistämistä varten.

Yhden auton ajettava tie päätieltä perille.

Tässä näkyy hyvin lumen syvyys. Ainakin näytti siltä, että parkkipaikan vieressä on alkuperäinen hanki ja lumi on ainoastaan siirretty pois autoja varten.

Alkumatka oli tasaista maastoa, mutta polku oli pehmeämpi kuin aikaisemmilla reiteillä ja heräsi jo epäily lumikenkien tarpeesta. Harmi ettemme tienneet tässä vaiheessa, että niitä olisi voinut vuokrata kahvilasta. Tämä kävi ilmi vasta jälkikäteen, kun juttelimme kahvilan omistajan kanssa. 

Alkumatkasta laskeuduimme pienelle suolle ja sen jälkeen matka olikin jyrkkää nousua.

Kirkkaalla säällä olisi näkynyt kauas.

Ylemmäs kiivetessämme jalka upposi aina vaan useammin vähintään polvea myöten lumeen, vaikka kävelimme polulla. Kun huipulle oli enää alle kilometri, päätimme kääntyä takaisin alas, koska upottavan lumen takia kulkeminen alkoi käydä meille jo vähän liian raskaaksi. Lumikengillä olisimme varmasti jatkaneet ylös asti.

Luonto näytti mustavalkoiselta.

Paljon muita ei reitillä näkynyt, ainoastaan pari lumikenkäilijää tuli rinnettä alaspäin, kun me taistelimme hengästyneinä tietämme ylös. Muutama hiihtäjä saapui kahvilaan meidän siellä ollessamme.

Lopulta takaisin lähtöpisteessä.

Kahvila oli hyvinkin viihtyisä ja poropiirakka maistui kahvin kanssa. Tarjolla oli myös keittoa ja myytävänä erilaista taidetta.

Pihapiirissä näkyi pari saunaa ja savottakämppää, mutta en tiedä ovatko ne nyt vuokrakäytössä. Ainakin saunojen piippujen päälle kertyneestä lumesta voi päätellä, että niitä ei ole lämmitetty ihan lähipäivinä. 

Vähän jäi harmittamaan patikoinnin keskeyttäminen ja pitänee kiivetä huipulle asti vielä joskus seuraavalla kerralla joko ruska-aikaan tai talvella.

Tämä oli tämän lomaviikon viimeinen seikkailu. Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa takaisin omaan kotiin, jonne matka kesti samat 10 h kuten aina.

Tässä vielä linkit lomaviikon aikaisempiin postauksiin: Seikkailuja Äkäslompolossa, Kuertunturi ja Yön yli Levillä