Elämisen arkea ja matkoja

Nähtyämme  Pulmankijärven  Nuorgamissa sekä Norjan  Pykeijan  ja  Tanamunningen luonnonsuojelualueen  lähdimme palailemaan pikkuhiljaa kotiin päin.  Aamulla jätimme Nuorgamin ja Tenojoen maisemat taaksemme. Olimme päättäneet viettää vielä pari yötä tutussa Äkäslompolossa ja jatkaa sitten hyvin levänneinä loput 700 kilometriä kotiin. Yli 400 kilometrin ajomatkan jälkeen pääsimme Äksälompoloon, sytytimme tulet takkaan ja kävimme pitkästä aikaa saunassa ( Nuorgamin  mökissä saunaa ei ollut).  Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme auringonpaisteeseen, söimme puurot ja lähdimme katsomaan Kuerlinkan vesiputouksia. Ajoimme muutaman kilometrin Ylläksentietä, jonka jälkeen käännytään oikealle Aavahelukantielle. Sitä pitkin ajetaan ihan vain hetki ja heti tien vasemmalla puolella mäen päällä olevan hevosyrityksen jälkeen onkin jo hyvä paikka jättää auto. Olemme käyneet täällä aikaisemminkin muutamia vuosia sitten ja polku, jota pitkin silloin menimme putouksille oli muuttunut yksityistieksi ja sul

Nuorgamin Lomakylästä alle kilometrin päässä on Pulmankijärvelle osoittava tienviitta, joka näyttää järvelle olevan matkaa 20 kilometriä.  Lähes heti risteyksen jälkeen tie nousee jyrkästi ylöspäin ja aukeaa hienot näkymät alas kylään ja kohta myös tuntureille.  Korkealla kodalla tien laidassa on jokivenettä esittävä ympäristötaideteos sekä kivinen "pöytäryhmä". Siitä on lyhyt matka myös Skaidijärven kotalaavulle. Laavulla emme käyneet, mutta sen verran yritin tähyillä, että se näytti olevan alhaalla ihan järven rannalla. Näin jälkikäteen tajusin, että ihan ilman tähyilyä pelkän nimen perusteella voisi päätellä sen sijainnin.  Luonto on karun kaunista ja oli pakko nousta autosta useampaan kertaan sitä ihailemaan ja valokuvaamaan. Tälle päivälle sattui kovin tuulinen sää ja auringon ollessa pilvien takana myös tuntui kylmältä. Aurinkoisilla tuulettomilla paikoilla oli melkein +20 C. Tien päässä kaukaisuudessa välkehtii itse Pulmankijärvi. Tie kulki alas kohti järveä ja välillä

Tanamunningen luonnonsuojelualue sijaitsee Pohjois-Norjan Finnmarkissa Tanan kunnassa. Siellä sijaitseva  Høyholmen on tunnettu muuttolintujen, ja nimenomaan kosteikkolintujen, lepo- ja oleskelualue.  Høyholmen erottuu kartassa hauskanäköisenä niemekkeenä. Tuon karttanäkymän perusteella me tämän paikan sitten valitsimmekin, kun tutkimme minne vielä ajaisimme suoraan Pykeijasta. Päivän aikaisemmasta Pykeijassa käynnistä pääset lukemaan tästä  linkistä. Pykeijasta lähdimme siis kohti Tanamunningenia - välimatka on reilut 100 km, mutta kapeiden teiden takia ajomatkaan kului parisen tuntia. Ajomaisemat ovat jylhät ja kallioiset ja tien toisella puolella virtaa Teno-joki. Tie on enimmäkseen hyvää asfalttitietä ja loppumatkaa kohti aina vain kapeampaa. Tanamunningenin risteyksen jälkeen  Høyholmenin nimen kärkeen johtava  kolmen kilometrin mittainen hiekkatie on hyvin kuoppainen. Tällä loppumatkan pyykkilautatiellä piti ajaa madellen. Tavallisesti tien molemmin puolin on meri, mutta me satui