Otsikossa mainittu poikkeuksellinen kaupunki Saksassa on Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa sijaitseva Xanten. Mieheni oli siellä parin viikon työmatkalla ja minä matkustin hänen seurakseen muutamaksi päiväksi. Puoliso oli tietysti päiväsaikaan töissä ja minulle jäi paljon aikaa tutustua kaupunkiin omatoimisesti.
Asuimme perhehotelli Fürstenberger Hofissa, jossa viikolla asui enimmäkseen eri naapurimaista tulleita työmiehiä ja viikonloppuna sinne ilmestyi pariskuntia ja perheitä lomailemaan.
Hotelli sijaitsee 1,5 kilometrin päässä Xantenin keskustasta rauhallisessa maalaisympäristössä.
Aivan hotellin läheltä löytyy 1100-luvulla valmistunut luostarirakennus.
 |
| Näkymä hotellihuoneen ikkunasta. |
Tässä perhehotellissa kaikki oli sievää ja viihtyisää.
 |
| Rakennuksessa, missä me asuimme, oli aulassa myynnissä erilaisia virvoitusjuomia ja snackseja itsepalveluperiaatteella. Listaan merkitään huoneen numero ja ostokset, jotka sitten laskutetaan poislähtiessä. |
 |
| Puoliso lähti aamulla töihin ja minä suuntasin kävellen kohti keskustaa. |
Kaupungin historia ulottuu pitkälle, sillä jo 12 eaa. roomalaiset perustivat Xantenin alueelle sotilasleirin ja kaupunkioikeudet se sai 1200-luvulla. Toisen maailmansodan aikana kaupunki tuhoutui osittain ja on sen jälkeen rakennettu uudestaan. Jälleenrakentaminen kesti vuoteen 1966 asti.
Kävelin kaupungilla siellä täällä enkä osaa kertoa rakennuksista paljoakaan. Monen rakennuksen seinissä oli kyllä infokylttejä, mutta minä vilkaisin niitä vain pikaisesti eikä oikein mitään jäänyt mieleen.
 |
| Vanhoja pumppukaivoja löytyy ympäri kaupunkia. |
 |
| Keskiajalla kaupungin suojaksi rakennettiin muuri ja vartiotorneja näkyy vähän kaikkialla. |
 |
| Katedraali on 1800-luvulta. |
Luulen, että yllä oleva sisäpiha ja käytävä kuuluvat tuohon katedraaliin. "Eksyin" tuonne erilaisten pikkukatujen kautta ja siksi en ole varma ovatko yhteydessä toisiinsa.
Ainakin tästä kaupungista löytyy historian havinaa ja eri aikakausien kerrostumia.
Kaiken kävelemisen jälkeen tuli nälkä ja suuntasin tieni perisaksalaisesti lihakauppaan ja söin siellä currywurstin rankalaisilla ja majoneesilla - ainoa ruoka listalta, josta tiesin varmuudella mitä saan. Viereiseen pöytään tuli hetken päästä vanhempi rouva lautasellaan valtava kokolihapihvi ja keitettyjä perunoita.
 |
| Mainos. |
 |
| Lihatiskillä oli asiakkaita lähes koko ajan jonoksi asti - paitsi tämän kuvan ottamisen aikana. Kaupassa oli ainoastaan parin pöydän ruokailunurkkaus ja moni hakikin aterian mukaansa. |
 |
| Jättilehtiä. |
 |
| Täällä asuu joku. |
Seuraavana aamuna vuokrasin hotellista pyörän ja huristelin tutkimaan Rooman valtakunnan tunnelmia kaupungin laitamilla olevaan arkeologiseen ulkomuseoon. Oikein mitään alkuperäistä sieltä ei löydy, mutta paikka on rekonstruktioitu ja avattu yleisölle 1975. Toki siellä tehdään koko ajan parannustöitä.
Koska antiikin Rooman aika on kaikille melko tuttua, kertokoon tässä kuvat enemmän kuin sanat.
 |
| Lämmitysjärjestelmää. |
 |
| "Nostokurki" |
 |
| Viemäröintisysteemi. |
Kylpylä.
Kylpylän vesi- ja lämmitysjärjestelmä.
 |
| Antiikin ajan ulkohuussi. |
Alueella on myös suuri sisämuseo, mutta parin tunnin ulkomuseossa kävelemisen jälkeen en jaksanut enää kiinnostua siitä ja muutenkin tuntuu, että elämän aikana on tullut nähtyä melkein liian monta antiikin Kreikkaan ja Roomaan liittyvää perinteistä museota.
Tyhmästi jaksoin vielä kaiken näkemäni jälkeenkin ihmetellä kaupungissa olevien hotellien ja ravintoloiden suurta lukumäärää, kun asukkaita on kuitenkin ainoastaan 22 000. Tietenkin täynnä historiaa oleva kaupunki kiinnostaa muitakin ja täällä vieraileekin noin miljoona turistia vuosittain. Ihmettelen vain minne ihmiset pysäköivät autonsa sesonkiaikana, koska nytkin oli vaikea löytää kapeiden katujen varsilta autolle parkkipaikkaa, kun kävimme iltaisin syömässä.
Päivän retkeni ei päättynyt vielä tähän vaan jatkoin pyörällä muutaman kilometrin kohti Bislicher Insel -nimistä luonnonsuojelualuetta. Insel tarkoittaa saarta, mutta varsinaisesti alue on jonkin sortin tulva-alue, jossa talvehtii ja pesii paljon harvinaisia lintulajeja. Vastaan tulikin muutamia lintubongareita kamerat kaulassa.
Lintuja en ihan pelkillä silmillä hirveästi nähnyt ja yhtä huonosti ne erottuvat kännykkäkuvissakin, mutta lintujen äänet kuuluivat sitäkin paremmin - enimmäkseen kuului hanhien ja muiden kovaäänisten lintujen ääniä, jota ei voinut ihan linnunlauluksi kutsua.
Harmillisesti matka keskeytyi 400 metriä ennen ihan määränpäätä mutaesteeseen, jota en lopulta viitsinyt pyöräillä enkä edes kävellä - sen verran paljon sitä mutaa näytti olevan. Myöhemmin selvitin asiaa sen verran, että tien päästä olisi löytynyt ainakin lintujen tiirailuun tarkoitettu katettu torni.
 |
Vähän harmitti jättää homma kesken, mutta ei auttanut kuin kääntyä ja polkea maaseutumaisemissa takaisin kaupunkiin - alkoi olla jo nälkäkin.
|
 |
| Kohtasin myös lehmäkavereita. |
Xantenin toriaukio olisi ollut ainakin kuvien perusteella hieno, mutta sinne pystytettiin koko vierailuni ajan joulumarkkinoita enkä nähnyt toria tyhjänä. Ehdimme piipahtaa markkinoilla juuri avajaispäivänä. Olen käynyt aikaisemmin Düsseldorfin ja Berliinin joulumarkkinoilla ja nämä pikkukaupungin markkinat eivät tietenkään vetäneet vertoja niille.
Keski-Euroopassa on helppo vaihtaa maata ja piipahdimmekin reilu tunnin ajomatkan päässä Hollannissa tapaamassa sinne muuttanutta poikaamme. Paluumatkalla auto ilmoitti, kun olimme takaisin Saksassa.
Xantenissa olisi ollut vielä muutakin nähtävää, mutta eipä sitä muutamassa päivässä kaikkeen pysty - ja kyllä minä ehdin myös paljon nähdä.
 |
| Kotimatkan maisemat. |
Kommentit
Lähetä kommentti