Elämisen arkea

Syksy on kohta mennyt menojaan ja talvi kurkistaa nurkan takaa - välillä on ollut vähän lunta ja sitten taas vesisadetta tai muuten vaan harmaata.

Arki on ennallaan. Harmaat päivät saavat tuntemaan kokoaikaista väsymystä ja kun aurinko pilkahtaa hetken taivaalla, piristää se mieltä välittömästi.

Työrintamalla on pieniä muutoksia. Koska hyvinvointialueiden rahat on vähentyneet vuoden loppua kohti ja täällä päin on hoitoalalla rekrytointikielto, olen ajautunut tekemään keikkavuoroja yksityiselle puolellekin.

Muistisairaat asukkaat ja heidän kanssaan toimiminen on kaikkialla samanlaista, mutta yksityisen puolen palkka on pienempi ja muutenkin mennään enemmän säästöt mielessä. Ehkä tästä syystä henkilökunnan vaihtuvuus ainakin tässä yksikössä on suurta. Hoitokäytännöt ja -välineet eivät ehkä kestä vertailua siihen, mihin olen tottunut julkisella puolella, mutta samaan läsnäoloon asukkaita hoitaessa pystyy joka paikassa ja hyvää hoitoa vanhukset saavat täälläkin. Nyt yksityisen yrityksen tehostetun palveluasumisen yksikössä on keikkatöitä ollut tarjolla enemmän kuin olen pystynyt ottamaan vastaan, mutta muutamia työvuoroja on ollut myös hyvinvointialueen tutussa hoitoyksikössä.

Yksityisellä puolella 🙈
"Älä siirrä! Lattia rikki pöydän alla" - siis parvekkeella.

Kaiken työnteon ohella olen tietysti pitänyt huolta vapaapäivistä ja muustakin jaksamisesta. Kuntosalilla olen piipahdellut välillä useammin välillä harvemmin työvuoroista riippuen, mutta keskiviikon tanssitunneista olen pitänyt kiinni. Ulkoilu on jäänyt valitettavasti vähemmällä, koska säät ovat olleet joko väsyttävän harmaita tai tiet pakkasen takia liukkaita - toki olen astunut ovesta ulkoilmaankin aina välillä.

Lattialla odottaa joogamatto.

Arki jatkuu arkena ja täytyy pitää itse huolta siitä, että siihen arjen keskelle tulee välillä myös pieniä rentoutumistaukoja ja omaa aikaa. Puolisolla on ollut jonkin verran työmatkoja ja välillä sitä omaa aikaa on ollut jo vähän liikaakin.

Pihan jäätyneet ruusut.