Joulu Espanjan Cadizissa

Työt on hidastaneet blogiin keskittymistä, mutta pitänee julkaista tämä jouluun liittyvä postaus ennen kuin talvi loppuu. 

Kirjoitin jo seikkailustamme Malagan lentokentän uumenissa ja tässä kohdin olemme päässet jo pääkohteeseemme Cadiziin, jonne on lentokentältä matkaa reilut 200 kilometriä.

Cadizin kaupunki sijaitsee Lounais-Espanjassa Atlantin valtameren rannalla Andalusian hallintoalueella ja on yksi Euroopan vanhimmista kaupungeista - kreikkalaisen legendan mukaan Herakles perusti Cadizin surmattuaan Greyonon vuonna 500 eaa ja ihan faktatietona itse Kristofer Kolumbus purjehti sieltä kahdelle Amerikan löytöretkelleen vuosina 1493 ja 1495.

Vanhan kaupungin keskustassa on lyhyellä säteellä paljon nähtävää. Autolla sinne ei kannata mennä, koska parkkitilaa on niukasti. Me kuljimme noin kolmen kilometrin matkan majoituksestamme helposti paikallisbussilla.

Catedral de Cadizin sisälle unohtui kurkistaa. 

Plaza de Catedralin ympärillä oli kahviloita ja nyt joulun aikaan myös myyntikojuja.

Kaupungintalo jouluvalasituksessa.

Kaupungintalon edessä on Plaza San Juan de Dios, jossa olimme vähän liian valoisaan aikaan ja jouluvalaistus ei päässyt täysin oikeuksiinsa.

Edellisenä päivänä satoi ja me pähkäilimme kulkusuuntaa edellä mainitulla aukiolla. Sateenvarjot olivat laukussa, mutta ei tullut kaivettua niitä esiin vielä tässä vaiheessa.

Inglesia de San Antonio

San Antonion aukiolla sijaitsee muun muassa samanniminen kirkko ja sillä kertaa myös joulutivoli.

Appelsiinipuita

Alameda Apocada puutarha on suunniteltu nykyiseen muotoonsa vuonna 1926. 

                               

Carmenin kirkko (Iglesia del Carmen).

Teatro Romanoa etsiessämme kävelimme yllä olevissa kuvissa näkyviä katuja pitkin. Satoi rankasti..

Roomalaiset rakensivat Teatro Romanon 100-luvulla eaa. Sen päälle rakennettiin aikojen kuluessa linnoitus ja rauniot löydettiin uudelleen 1980-luvulla. Niistä on nyt kaivettu esiin vain pieni osa. Raunioita pääsee katsomaan museon läpi kulkien ja sisäänpääsy on maksuton.

Pari päivää kului vanhassa kaupungissa kuljeskeluun.

Jouluvaloja.

Eräänä iltana eksyimme etsimään ruokapaikkaa kaupungin luoteisosassa sijaitsevaan La viñan kaupunginosaan. Se on tunnettu paitsi kapeista kujistaan niin myös monista tapas- ja kalaravintoloista.

Espanjan päivällisajat eivät oikein sopineet yhteen meidän "vanhusten" ruokarytmin kanssa, koska ravintoloissa sai päivällistä yleensä vasta klo 20 alkaen ja me olimmekin pääsääntöisesti aina ensimmäisiä asiakkaita - nuorempi väki olisi kyllä jaksanut odottaa myöhäisempääkin ajankohtaa. 

Puoliso halusi kerrankin syödä päivällistä ajoissa ja nuorisolla olikin mielessä hyviä arvosteluja saaneita ruokapaikkoja. Ongelmana oli taas, että niistä mikään ei ollut vielä auki, vaikka nettisivut kertoivatkin muuta. Tallattiin pitkin kapeita kujia ja aivan tyhjiä olivat nekin.

Kun nälkä alkoi muuttua ärtymykseksi, puoliso bongasi sivukujan tapasravintolan. Totutun tavan mukaan olimme taas ensimmäiset asiakkaat, mutta myöhemmin paikka täyttyi paikallisista.

Ravintolan nimeä en katsonut, mutta omistaja-työntekijöinä touhusi kaksi jo selvästi eläkeiän ohittanutta miestä. Meillä oli vähän vaikeuksia tehdä päätöksiä ruokalistan perusteella ja kokki-omistaja ilmoitti, että "minä valmistan teille jotain ja teille ei jää nälkä". 

Viimeisenä ruokalajina mustekalarenkaita ja jotain muuta pikkukalaa.

Tämä taverna-tyylinen paikka oli tunnelmaltaan todellakin autenttinen: seinät olivat täynnä vanhoja valokuvia, joissa omistajat poseerasivat eri ihmisten kanssa - liekö olleet jotain tunnettuja julkkiksia, en tiedä - ja sisutus vaikutti alkuperäiseltä vuosien takaa. Olisi ollut mukava kuulla valokuvista lisää, mutta ravintola alkoi olla jo täynnä asiakkaita ja omistajat olivat kiireisiä, joten ei haluttu häiritä. Oli sen verran ahdas (mutta viihtyisä) paikka, ettei oikein mahtunut ottamaan valokuviakaan muuta kuin ruuasta.

Cadiz on tunnettu myös uimarannoistaan, joista suurimman, Playa de la Victorian, pituus on noin kolme kilometriä. Tämän rannan alkupäässä sijaitsi myös vuokraamamme airbnb-huoneisto. 

Paikalliset taiteilijat Iñaki Blanco ja Emilio Jiménez ovat julkaisseet piirroksia aiheesta "Tintti Cadizissa". Puoliso otti valokuvan kuvasta pikku kuppilassa ja itse ottamamme rantakuvan tausta on sattumalta aika sama.

Mitä lähemmäs vanhaa kaupunki käveli pitkin Playa de la Victorian rantahiekkaa sitä enemmän näkyi hotelleja ja rantakahviloita ja kaikki oli vähän kalliimpaa.

Rannan alkupäässä lähellä asuntoamme liikkui aamuisin paikallisia lenkkeilijöitä ja koiranulkoiluttajia sekä välillä näkyi myös surffaajia. Sää oli sen verran viileä, ettei aurongonpalvojia tai uimareita paljon parveillut.

Näkymä airbnb-huoneistomme parvekkeelta.

Taas jäi paljon näkemättä vanhasta kaupungistakin - ei riitä aika kaikkeen, kun haluttiin nauttia myös rennosta oleilusta. Toki Cadizissa on kai muutakin kuin vanha kaupunki, mutta muualla emme pahemmin liikkuneet lähimarketissa käyntiä ja bussipysäkille kävelemistä enempää. Tietysti myös ranta tuli tutuksi, koska kävelimme siellä paljon aamuisin. Gibraltarin reissun verran poistuimme kaupungista ja siitä kerron myöhemmin.

Ruokailimme pääsääntöisesti lähistön tapasravintoloissa ja pari kertaa valmistimme ruokaa myös itse.

Vuoden kestäneet espanjan kielen opintoni Duoligon avulla ei menneet ihan hukkaan, koska sanoin reissun aikana lukemattomia kertoja "hola" ja kerran "yo no hablo español" (= en puhu espanjaa) 😅. Jatkan kuitenkin opiskelua ja jäi sen verran näkemättä tästä paikasta, että voisi palata joskus vielä takaisin paremman kielitaidon kanssa. Mutta englannillakin pärjäsi ihan hyvin.

Paluumatkalla Malagan lentokenttää kohti bongasin myös suomea, mutta pikaisen googlauksen perusteella tällä eläinsairaalalla ei vaikuttaisi olevan nimestä huolimatta yhteyksiä Suomeen - olisi mukava tietää mistä on tullut idea juuri tähän nimeen.

Kotia kohti.