Päiväretki Gibraltarille

Vietimme joulun Cadizin kaupungissa, mutta eräänä aurinkoisena päivänä ajoimme 1,5 h matkan Gibraltarille.

Gibraltar on Iso-Britannian merentakainen alue ja Gibraltarinsalmi erottaa toisistaan Euroopan ja Afrikan. Espanjasta saapuville on helpotus, että täällä on Britanniasta poiketen kuitenkin oikeanpuoleinen liikenne ja valuuttana käy myös eurot, vaikka virallinen rahayksikkö onkin Gibraltarin punta.

Jätimme auton Espanjan puoleisen kaupungin, La Linea de la Concepcionin, maksulliselle parkkialueelle ja kävelimme parinsadan metrin matkan passintarkastukseen. 

Passi pitää olla mukana, mutta Eu-passit eivät rajaviranomaisia paljon kiinnostaneet - virkailija ainoastaan vilkaisi niitä ohimennen ottamatta passia edes käteensä ja pääsimme siirtymään nopeasti Gibraltarin maaperälle.

Heti passintarkastuksesta poistumisen jälkeen kadun reunassa seisoi peribrittiläinen puhelinkoppi ja oikeanpuoleisesta liikenteestä muistuttamassa oli tekstit suojatien kohdalla - näitä juuri päinvastaiseen suuntaan katsomaan kehottavia näkyy ainakin Lontoossa.

Astuimme heti tullirakennuksen jälkeen olevalla pysäkillä seisovaan linja-autoon ja ostimme matkaliput keskustaan. Meno-paluu maksoi muistaakseni noin 8 €/5 hlöä. Paluulippu jäi lopulta käyttämättä.

Päätimme syödä lounaan kaupungissa ja jatkaa heti sen jälkeen suoraan Gibraltarinvuoren luonnonsuojelualueella, joten itse kaupunkiin ei tullut tutustuttua sen enempää. Ravintoloita löytyi pääkadulta ihan joka makuun ja tällä kertaa valitsimme ensimmäisenä vastaan tulevien joukosta intialaisravintolan. Olimme taas kerran ensimmäiset asiakkaat, kuten tapanamme näyttää olevan. Tästä löytyy esimerkkejä aikaisemmasta postauksesta.

Tarkoitus oli mennä linja-autolla ylös vuorelle, mutta pysäkkien kanssa oli jonkin verran epäselvyyttä ja lopulta etsimme tiemme linja-autoasemalle. Seuraavaa bussia olisi pitänyt odottaa 20 minuuttia ja päätimme sitten mennä taksilla, joita näkyi olevan lähtövalmiina linja-autoaseman vieressä.

Takseilla kulki muitakin ja tämän menomatkan hinta oli vähän suolaiset 45 € - hinnan olimme kysyneet jo ennen taksiin astumista. Paluumatkalle saimme vähän erikoisjärjestelyin ihan "tavallisen" taksin ja maksoimme siitä 15 €. Tästä lisää tarinan loppupuolella.

Gibraltarinvuorelle on mahdollista kulkea bussin ja taksin lisäksi myös kävellen tai köysiratajunalla. Köysirata oli nyt suljettu ja koska suurella osalla viiden hengen ryhmästämme on korkeanpaikankammo, ei sillä nouseminen olisi ollut vaihtoehto muutenkaan. 

Taksi vei meidät niin korkealle kuin pääsi eli lipunmyyntipisteelle saakka. Siitä ostimme 40 €/hlö maksavat sisäänpääsyliput, jotka oikeuttavat luonnonsuojelualueen lisäksi sisäänpääsyyn myös St Michaelin tippukiviluolaan ja Ape's Den luolaan, jossa myös osa Gibraltarin luonnonvaraisista apinoista oleskelee. Koska halusimme ajella takaisin Cadiziin ennen pilkkopimeää, niin aikaa oli rajallisesti ja valitsimme päämääräksi pelkän huipulle patikoimisen.

Kävelyreitin näköaloja.

Gibraltarilla asuu Euroopan ainoa luonnonvarainen apinalaji, magotti. Olin kuullut tarinoita varastelevista apinoista, mutta nyt vilkkaimman turistiajan ulkopuolella saimme olla rauhassa - näimme ainoastaan yhden yksilön kurottelevan kohti turistin reppua. Vähän jännitti kulkea apinoiden ohi, koska taksikuskikin oli erikseen varoittanut, että jos hyökkäävät kohti, niin kannattaa vaan perääntyä eikä niitä saa tuijottaa silmiin.

Perhosvaroitus 

400 m merenpinnan yläpuolella sijaitsee Skywalk-näköalatasanne. Sinne kivutessa vähän jännitti nuo kaiteella istuvat apinat. 

Lasiselta tasanteelta oli huimat näkymät.

Lähes kaikki ympärillä olijat kokivat jännityksen hetkiä, kun parikymppinen tyttö seisoi aivan apinan vieressä videota kuvaten, silitti jopa sen kättä ja antoi jotain herkkupalaa. Vanhemmat katselivat pienen matkan päästä. Tässä olisi voinut käydä mitä vain, koska kyseessä on kuitenkin villieläin, vaikka onkin tottunut ihmisiin. No hän sai hienon videon ja mitään ei onneksi tapahtunut.

Huipulta jatkoimme kävelyä Välimeren portaita (Mediterranean Steps) seuraten - tosin mieheni lähti palailemaan takaisin alas tietä pitkin.

Ylhäällä oli kova tuuli.

Kapeita portaita kävelimme ensin ylös ja siitä jatkoimme jonkin matkaa polkua alaspäin. Koska meillä ei ollut mitään karttaa ja kävi vähän epäilyttämään eri suuntiin jakautuvat polut, niin palasimme kuitenkin kohta takaisin samaa reittiä. Aikaisemmin ihan alhaalla oli opaste toisesta suunnasta näihin rappusiin, mutta siinä vaiheessa emme vielä tienneet, että haluaisimme kiertää reitin.

Yllä olevat kuvat ovat meidän kulkeman kiertosuunnan alkupäästä.

Huomasin pari sota-ajan tunnelia, joista yhteen uskalsin kurkistaa vähän pidemmälle. Siellä olevasta ikkunakolosta oli hieno näkymä.

Takaisin kääntymisen jälkeen tavoitimme pian mieheni ja patikointimatkamme jatkui koko porukan voimin kohti lähtöpaikkaa. Siellä täällä näkyi myös vaihtoehtoisia patikointireittejä alaspäin, mutta ilman karttaa emme oikein tienneet minne ne johtavat ja päätimme ottaa lipunmyyntipisteen luota helposti taksin - tai niin me luulimme.

Täältä näkyi Marokkoon asti.

Nyt olisi maistunut kahvi ja joku pikkupurtava, mutta kahvila ei ollut enää auki.

Kreikkalaisten mytologiassa Gibraltarinvuori oli toinen Herakleen pylväistä. Ne merkitsivät maailman loppumista ja pylväiden toisella puolella merenkulkijat olivat vaarassa tipahtaa maailman reunan yli tai tulla lohikäärmeiden syömiksi. Tämä pikkupylväs löytyy lipunmyyntikojun takaa.

Seuraavaksi halusimme päästä alas ilman patikointia. Lipunmyyntipisteen kodalla takseja näytti menevän ylöspäin asiakkaat kyydissä, mutta yksikään niistä ei vaikuttanut palaavan takaisinpäin - oli varmaan joku muu paluureitti. 

Puoliso kysyi takseista lipunmyyjältä, mutta hän sanoi, etteivät ne päivystä täällä eikä hän suostunut jostain syystä myöskään soittamaan meille sellaista kaupungista. Ei oikein selvinnyt mikä tässä oli ongelmana. Lopulta pitkän keskustelun jälkeen toinen henkilökuntaan kuuluva soitti ystävänsä hakemaan meidät - taksikyltti oli tässäkin autossa. Kuski veloitti matkasta jo alussa mainitsemani 15 €, kun menomatka maksoi sen 45 €. Erittäin ystävällisiä olivat sekä meno- että paluumatkan kuljettajat.

Taksin kyydissä huristeltiin alas kapeita teitä.

Takaisin Espanjaan halusimme palata kiitoradan yli kävellen. Gibraltarilla on tasan yksi lentokenttä ja se on samalla myös rajanylityspaikka. Tältä kentältä on lentoja ainoastaan Iso-Britannian suurimmille kentille. Jos samaan aikaan sattuisi lähtemään lento, niin rajanylitys viivästyisi rajusti.

Gibraltar on verovapaa alue ja moni näyttikin palaavan Espanjan puolelle isojen kassien kanssa. Me palasimme yhtä tyhjin käsin kuin olimme tulleetkin.