Retkeilyautolla Norjassa - Hamningberg

Pohjois-Norjan reissusta olemme ehtineet tähän mennessä nähdä Pykeijan ja Ekkerøyn lintukallion ja seuraavaksi suuntasimme kohti Hamningbergiä, jonka kiehtovin osuus on sinne johtava tie.

Tietä kutsutaan sitä reunustavien terävien kallioiden vuoksi "kuumaisematieksi". Tie on asfaltoitu ja hyväkuntoinen, todella kapea, mutta onneksi matkalla on useita levennyksiä, joten kohdatessa pääsee ohi helposti. Tie tuntui retkeilyautosta katsoen melkein liian kapealta ja olin iloinen, ettei minun tarvinnut ajaa ja sain ihailla maisemia pelkääjän paikalla.

Lampaita keskellä tietä.

Hamningbergin kylä on yksi harvoista Finnmarkin läänissä, jotka selviytyivät toisesta maailmansodasta tuhoutumatta eli saksalaiset eivät ehtineet polttaa sitä. Suurin osa asukkaista muutti pois kylästä joskus 1960-luvulla ja talot ovat nykyään pelkästään kesäasuntoina. Tänne ei edes pääse talvisin, koska koko tie on suljettu. 

Tämä koko valtatie/maisematie Fv341 päättyy tähän kylään. Jos haluaa jatkaa pohjoisemmaksi, on käännyttävä takaisin ja valittava toinen reitti.

Hamningbergin kappeli on rakennettu vuonna 1949.

Yritin kurkistaa kirkkoon sisälle, mutta ovi oli lukossa.

Kylän toisella puolella matkaparkkialueen jälkeen on pieni kappeli ja vanha hautausmaa.

Muutama matkailuauto oli valinnut tämän rannan.

Kylässä pysäköiminen/yöpyminen on sallittu ainoastaan tässä parkkialueella, mutta kyllä näitä autoja näkyi myös kylän vieressä olevalla hiekkarannalla. 

Parkkialueen wc:t ja tulipaikka ovat arkkitehdin suunnittelemat.

Lähdimme Hamningbergistä pois aika myöhään ja koska vielä tässä vaiheessa kesää aurinko ei laskenut ollenkaan, päätimme ajaa niin pitkään kuin jaksamme.

Pysähdyimme jaloittelemaan Domen näköalapaikan luona.

Parin tunnin ajamisen jälkeen löysimme Klubbnesenin parkkialueen, jossa oli myös wc ja siellä yövyimme. Ihan alapuolella kulki tie, mutta yöllä oli hiljaista + näköala oli hieno. 

Ennen Hamningbergiä olimme hikoilleet Ekkerøyn lintukalliolla (linkki postaukseen tässä) ja nyt oli aika nihkeän hikinen olo. Seuraavana aamuna kävin pikaisesti elämäni ensimmäisessä "puskaparkkisuihkussa" automme ulkopuolella - tietysti uimapuvussa- ja se auttoi vähän. Sinne saapuessamme oli kello jo paljon enkä silloin enää jaksanut miettiä muuta kuin nukkumista. Seuraavaksi yöksi etsisimme leirintäalueen, missä pääsisi nauttimaan kunnon suihkusta. Ennen sitä ehdimme vielä hikoilla patikoimalla Luovttatin rullakivirannalle, jonne suuntasimme seuraavaksi.