Retkeilyautolla Norjassa - Luovttat rullakiviranta
 |
| Luovttat rullakiviranta |
 |
| Edellisyön puskaparkin aamunäköala. |
Hamningbergin jälkeen olemme päässeet Luovttatin rullakivirannan parkkipaikalle.
"Tutkimusteni" mukaan päätien varressa olevalta parkkipaikalta alkava tunturin ylittävä patikointireitti olisi vähän pidempi, mutta helpompi kuin viralliselta parkkipaikalta lähtevä. Tämän reitin maisemia myös kehuttiin, joten päädyimme tänne.
Parkkipaikan jälkeen polku alkoi pikkuhiljaa muuttumaan koko ajan jyrkemmäksi. Me muistimme ensimmäistä kertaa ottaa vaellussauvat matkaan ja ne osoittautuivatkin tarpeellisiksi.
 |
 |
| Reitti oli merkitty selkeästi sinisillä kylteillä ja samanvärisillä kivillä. |
 |
Laelle nouseminen oli kohtalaisen rankkaa, mutta maisemat palkitsivat. Tästä alkoi jyrkkä alamäki, joka tarkoitti sitten paluumatkalla jyrkkää ylämäkeä.
 |
| Tuolta tulimme... |
 |
| ...ja tuonne jatkoimme. |
Polku jatkui alhaalla tasaisemmassa maastossa kasvillisuuden seassa. Se oli hyvin kapea, vähän mutainen ja kivinen, mutta ei liian hankala kulkea.
 |
| Lopulta olimme perillä! |
Olihan tämä ranta patikoimisen arvoinen.
Rannalle päin mennessämme oli pilvistä ja hieman alle +20 C, mutta takaisin palatessa lämpötila oli noussut +23 asteeseen ja kuten jo mainitsin; rannalle mentiin enimmäkseen jyrkkää alamäkeä, mutta takaisin päin tietenkin noustiin yhtä jyrkkää polkua ylös. Otti aika lujille!
Vaellussauvoja suosittelen vahvasti tähän retkeen. Jossain vaiheessa huomasin, että ensimmäistä kertaa käytössä olevien sauvojeni toinen sompa oli hävinnyt jonnekin ja jätin sille jo hyvästit - hyvin pärjää ilman sitäkin. Paluumatkan loppupuolella sain sen kuitenkin takaisin, koska joku ystävällinen oli asettanut sen pienen kiven päälle keskelle polkua.
Huhu siitä, että tämä tunturin yli kulkemamme reitti olisi helpompi kuin lähempänä rantaa menevä, tuntui pitävän paikkansa - lähes kaikki rantareittiä tulleet vastaantulijat sanoivat, että se oli ollut kapea, mutainen, kivikkoinen ja sisältänyt paljon jyrkkiä ylä- ja alamäkiä. Osalle oli joku suositellut paluuta tätä toista kautta. Eipä meidänkään paluumatka ollut helpommasta päästä, mutta kokonaisuutena nähtävästi kuitenkin parempi valinta.
 |
Ihan loppumatka päästiin onneksi laskeutumaan taas alamäkeä.
Vaellussauvoja suosittelen vahvasti tähän retkeen. Jossain vaiheessa huomasin, että ensimmäistä kertaa käytössä olevien sauvojeni toinen sompa oli hävinnyt jonnekin ja jätin sille jo hyvästit - hyvin pärjää ilman sitäkin. Paluumatkan loppupuolella sain sen kuitenkin takaisin, koska joku ystävällinen oli asettanut sen pienen kiven päälle keskelle polkua.
Huhu siitä, että tämä tunturin yli kulkemamme reitti olisi helpompi kuin lähempänä rantaa menevä, tuntui pitävän paikkansa - lähes kaikki rantareittiä tulleet vastaantulijat sanoivat, että se oli ollut kapea, mutainen, kivikkoinen ja sisältänyt paljon jyrkkiä ylä- ja alamäkiä. Osalle oli joku suositellut paluuta tätä toista kautta. Eipä meidänkään paluumatka ollut helpommasta päästä, mutta kokonaisuutena nähtävästi kuitenkin parempi valinta.
Meidän matkamme jatkui rullakivirannalta erilaisten maisemien kautta ihan pohjoisessa olevaan Mehamnin kalastajakylään. Siellä odotti leirintäalue ja pääsy suihkuun.
Kommentit
Lähetä kommentti