Unescon Maailmaperintökohde Kinderdijk

Kinderdijkin tuulimyllyt on rakennettu vuosina 1738 ja 1740 ja se on ollut yksi Unescon Maailmanperintökohteista vuodesta 1997 lähtien. Alue sijaitsee merenpinnan alapuolella ja tuulimyllyjen pumppujen avulla on pystytty säätelemään vedenpinnan korkeutta ja pitämään maa kuivana: ylimääräinen vesi johdettiin yläpuolen altaisiin ja tarpeen vaatiessa laskettiin taas takaisin kanavaan. 

Sama tarve vedenpinnan säätelyyn on edelleen olemassa, mutta nykyään pumppaaminen tapahtuu tietokoneilla ohjatun järjestelmän avulla. Kuva on lainattua netistä.

Linja-autossa

Majapaikastamme Tiliburgista on lähellä Rotterdamia sijaitsevaan Kinderdijkiin noin tunnin ajomatka moottoriteitä pitkin. Auton jätimme 5 kilometrin päässä olevalle parkkipaikalla ja jatkoimme nonstoppina kulkevalla shuttlebussilla tuulimyllyalueelle. Bussikyyti oli hyvä valinta, sillä kylän parkkipaikat olivat täynnä. Rotterdamista pääsee Kinderdijkiin myös vesibussilla.

Kinderdijkissä on 17 tuulimyllyä.

Alueella oli mahdollista kulkea kävellen, pyörällä tai veneellä. Venekierros kuului pääsylipun hintaan, mutta laitureilla oli koko ajan jonoa, joten me kävelimme. Suurin osa liikkui kävellen ja pyöräilijöillä oli välillä hankaluuksi päästä ohi kapeilla teillä. Osa reiteistä oli merkitty pelkiksi pyöräteiksi, mutta kaikki kävelijät eivät sitä huomanneet.

Silta avautui kiertoajeluveneen edestä.

Kaksi myllyistä on museoitu ja me kävimme kurkistamassa millaisissa tiloissa Hoekin perhe eli 1738 rakennetussa tuulimyllyssä.

Näkyvillä oli myös tuulimyllyn teknistä puolta.

Piharakennus

Koko pääsiäisen ainoat aurinkoiset tunnit sattuivat juuri tähän Kinderdijkin vierailun ajankohtaan. Tämän jälkeen mietimme ajamista myös vasta avautuneeseen Keukenhofiin tulppaanipuistoon, mutta koska säätiedotus ennusti iltapäivälle rankkaa vesisadetta, päätimme olla menemättä. Kävimme vielä kahvilla alueen ravintolassa ja sieltä poistuessamme oli taivas jo paksujen pilvien peitossa. Myös Tilburgissa satoi koko loppuillan.